Kuala Lumpur

Jätimme aamupäivällä Cameron Highlandsin taaksemme ja suuntasimme bussilla Malesian pääkaupunkiin, Kuala Lumpuriin. Täytyy muuten mainita, että malesialaiset bussit ovat mahtavia. Niissä on leveät jalkatuilla varustetut penkit. Tilaa ja mukavuutta on. Erityisen hauskaa oli alkumatkan 60 km matka vuoristotietä, johon aikaa kului noin kaksi tuntia. Aika jännää. Perille pääsimme ihan aikataulun mukaan ja hostelli oli kävelymatkan päässä. Kävimme läheisessä kahvilassa syömässä ja loppuillan yritimme päivitellä blogia ja lepäsimme. Olimme vielä hereillä, kun puolenyön jälkeen alkoi kadulta kuulua möykkää. Avasimme ikkunan ja katselimme lohikäärme-rumpukulkuetta, josta ääni lähti. Onneksi ei itse tarvitse juhlia uutta vuotta kuukautta. Väsyisihän siinä.

Seuraavana päivänä matkasimme ostoskeskukselle, jossa oli maailman isoin purkkapalloautomaatti. Hieno oli. Kauppakeskuksessa oli myös huvipuisto, jonne emme kuitenkaan menneet. Söimme kauppakeskuksen yhdessä monista ravintoloista. Ruoka oli kai japnilaishenkistä wokkia ja se tehtiin nenämme edessä. Ravintolan seinällä oli leijonan kuva. Hyvin viihdyttävä ja kummallinen paikka, jossa ruoka oli erinomaisen hyvää. Jään ehdottamasti kaipaamaan näitä kauppakeskusten mitä ihmeellisimpiä ravintoloita, joissa ruoka on sopuhintaista ja hyvää. Kiertelimme vielä tunteroisen ihmeellistä keskusta ennen kuin suuntasimme jälleen korkealle. Jännä juttu muuten, kun joka kaupungissa ja kylässä tarvitsee korkealle kohota, vaikka Ainoa se pelottaakin. Tuskaisen kuuman metro ja kävely matkan jälkeen pääsimme Menara KL -tornille, jossa mukava mies myi meille kalliimmat liput kuin tarkoituksenamme oli ostaa. Onneksi kuitenkin menimme ylemmälle ulkoilmatasanteelle, sillä alempi lasien takana oleva oli suurelta osalta kiinni ja maisemat olivat ylempää paljon hienommat. Ylempääkin katsottuna Kuala Lumpur ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin muut kaupungit. Tornilta kävelimme kuuluisille Petronas-kaksoistorneille ja niiden juuressa olevalle ostoskeskukselle. Hetken mielenjohteesta menimme elokuviin katsomaan Lego-elokuvan, joka osoittautui todella hauskaksi. Hurautimme taksilla takaisin hostellille, kun totesimme että skytrain on lakannut jo kulkemasta. Onneksi taksit ovat hyvin edullisia.

Tornin hissiaulassa oli seitsemää taivasta kuvaava peilikupoli

Seuraavana päivänä kiertelimme hostellin lähistön Chinatownia, johon kyllästyimme hikisen sään, sekä "tää on jo nähty" -olon vuoksi. Hauskaa oli, kun feikkilaukkukakauppias koitti saada Ainoa ostoksille osoittamalla edellisenä päivänä ostettua kassia ja sanomalla "Time to change that". Ei ole kiinassa valmistettu tilpehööri muuttunut kiinnostavaksi viiden kuukauden aikana. Söimme intialaista ja herkuttelimme mummon myymillä murukuorrutteisilla limapaloilla (en tiedä mitä olivat, mutta mummo oli niin symppis). Pian jo palasimme hostellille vilvottelemaan. Iltapaksi riitti hedelmät.

Viimeisenä päivänä kävimme kiertelemässä läheisellä Central Marketilla ja ihmettelemässä sälää. Meitä alkoi jo hieman naurattaakin samat tuotteet, joita myydään myös ympäri eurooppaakin autenttisina. Voihan tavara. Söimme food courtissa ja nautimme vielä kakkukahvit ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti perhostarhaa. Ilma oli jälleen kerran ikävän lämmin, mutta pienien kainalohikiläikkien kera löysimme perille. Puisto oli hieno ja ihastelimmekin perhosia puiston kiinni menemiseen saakka. Puiston sulkeminen tehtiin suomalaiseen tapaan. Eli kaksikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa työntekijä tuli hätistelemään ulos päin ja kertoi puiston menevän kiinni. Olisi ollut kiva katsella näyttelyosan erilaisia ötökkätauluja hieman pidempään, mutta valojakin sammuteltiin niin tehokkaasti, että pakko oli lähteä. Takaisin hostellille löysimme puolta lyhyemmän reitin ja ilmakin oli viilennyt sen verran, että hengittääkin pystyi. Illalla oli odottamassa lempipuhteemme pakkaaminen, joka sujui yllättävän kivuttomasti ja miettien onko mitään mitä emme saa Australiaan viedä.

Maailman korkein lipputanko. Nähtävyys sekin.

Seuraavana aamuna taksi tuli hakemaan 5.45 ja unihiekat silmissä jännittyneinä suuntasimme kohti lentokenttää. Kuala Lumpur osoittautui mielestämme hieman tylsäksi ja tunkkaiseksi kaupungiksi. Söimme kentällä vielä aamupalat ennen kun nousimme koneeseen, joka vei meidät pois tutuksi ja turvalliseksi tulleesta Kaakkois-Aasiasta.

-A&R