Meidän matka

Kuusi maata (plus kaksi itsehallintoaluetta) ja hiukan yli viisi kuukautta reissua takana Aasiassa. Asiatrekblog ja me teemme nyt syrjähypypyn hiukan reiluksi yhdeksäksi viikoksi pois Aasian ihmeellisyyksistä. Vuorossa ovat Australia ja Uusi-Seelanti. Palaamme vielä Aasiaan viimeiselle etapillemme Japaniin ennen kuin toukokuussa palaamme koti Suomeen. Jihuu. Koti-ikävän ja reissuväsymyksen yli on päästy ja into on aika piukassa tulevien maiden suhteen.

Takana on tuhansia matkustettuja kilometrejä, tuskaisia bussimatkoja, mahtavia makuelämyksiä, huikeita maisemia, mielenkiintoisia uusia ihmisiä sekä satoja muita uusia kokemuksia. Matka on ollut unelmien täyttymystä. Arjesta on irtauduttu tehokkaasti ja reissuelämä hyvine ja pahoine puolineen tuntuu arjelta. Kärsivällisyys on kasvanut ja silmät ovat auenneet maailmaan monimuotoisuudelle. Muutaman kerran on selkeästi ylitetty itsemme. Yhdessä jatkamme vieläkin matkaa ja vaikka toisen naaman katselu lähes 24/7 välillä hermoja koetteleekin, emme varmasti kumpikaan voisi parempaa matkaseuraa kuvitella.

Aikamoista tunteiden vuoristorataa välillä tämä reissailu. Maailman upein paikka tuntuukin tylsältä ja pieni kuppila syrjäkujalla ihanalta. Väsymys ja nälkä ovat ehdottomasti pahimmat viholliset. Kun ne ovat reissuseurana ei mikään mene oikein. Monet kurjatkin tilanteet naurattavat tai kestää paremmin kun ruumis on ravittu ja levännyt. Ei kannata myöskään lähteä katselemaan nähtävyyksiä ellei huvita tai ole kiinnostunut. Useimmin se museo tai temppeli ei paikanpäälläkään kiinnosta. Sen sijaan vuoren (tai pienemmänkin kukkulan) päälle kannattaa kiivetä vaikka hiki virtaa ja kiroiluttaa. Päällä on voittajaolo ja maisemat useimmiten poistavat kivun ja verenmaku suussa hälvenee.

Suunnitella kannattaa. Aino hyppisi seinille ilman suunnitelmia ja tiedonkeruuta. Välillä on hauskaa istua koneella ja unelmoida tulevasta niin kuin teki kotonakin. Välillä käytämme turhankin paljon aikaa hyvän majoituksen hakemiseen, mutta olemme pääosin nukkuneet kivoissa ja mielenkiintoisissa paikoissa, joten työ on kantanut hedelmää. Ehkä kymmenen vuotta sitten olisi nauttinut enemmän sellaisesta mennään sinne minne huvittaa silloin kun huvittaa matkailusta. Raino ei suunnittelusta niin stressaa vaan on enemmän leppoisalla "Kyllä kaikki järjestyy"- asenteella menossa. Eipä kyllä ole valittanutkaan, kun olemme nähneet enemmän hienoja paikkoja ja kokeneet kokemuksia Ainon suunnitelmallisuuden ja tiedon keruun ansiosta.

Säiden ja ajankohtien suhteen meillä on käynyt todellinen munkki. Olemme saaneet nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta suurimman osan ajasta. Liian kuuma ei ole ollut (no ehkä muutaman kerran on hiki hiukan valunut ja ollut tuskainen olo) eikä monestikaan ole tarvinnut palella. Sade ei ole tainnut pilata suunnitelmia kertaakaan. Ainon optimilämpötila-haarukka on todettu noin kymmenen asteen suuruiseksi 24-34 celsiusta ja hyvä on. Tämä yli tai ali kun mennään niin tulee tuskaisat oltavat. Ostoskeskusreissuille, elokuviin, busseihin sekä lentokoneisiin Aino tarvitsisi pilkkihaalarin ja kuomat. Raino taas pärjää shortseissa ja t-paidassa säässä kuin säässä.

Budjetissa on pysytty ja rahan pitäisi vielä riittää tulevien kalliimpien kohteiden läpikäynti. Emme ole rahan takia jättäneet mitään kokemuksia väliin mitä emme ole halunneet. Paremmissakin ravintoloissa on syöty eikä ruoasta muutenkaan ole pihistelty. Toivotaan, että voimme myös jatkossa ostaa haluamiemme kokemuksia ja makuelämyksiä. Onneksi monet parhaista ovat ilmaisia tai halpoja. Matkustustahti on ollut ihan hyvä. Muutamassa paikassa olisi voinut olla päivän tai pari enemmän ja muutamassa vähemmän. Yksikään paikka ei ole tuntunut hukkareissulta. Uusia matkaunelmia nousee päähän tämän tästä vaikka tämänkin reissun osalta niitä on vielä toteuttamatta.

Laitoimme reissupaikat sivupalkin karttaan näkyville. Tätä kirjoittaessa aika Australiassa on jo melkein ohi ja kohta nähdään minkälainen paikka se Uusi-Seelanti oikeasti on.

-A&R

Kuala Lumpur

Jätimme aamupäivällä Cameron Highlandsin taaksemme ja suuntasimme bussilla Malesian pääkaupunkiin, Kuala Lumpuriin. Täytyy muuten mainita, että malesialaiset bussit ovat mahtavia. Niissä on leveät jalkatuilla varustetut penkit. Tilaa ja mukavuutta on. Erityisen hauskaa oli alkumatkan 60 km matka vuoristotietä, johon aikaa kului noin kaksi tuntia. Aika jännää. Perille pääsimme ihan aikataulun mukaan ja hostelli oli kävelymatkan päässä. Kävimme läheisessä kahvilassa syömässä ja loppuillan yritimme päivitellä blogia ja lepäsimme. Olimme vielä hereillä, kun puolenyön jälkeen alkoi kadulta kuulua möykkää. Avasimme ikkunan ja katselimme lohikäärme-rumpukulkuetta, josta ääni lähti. Onneksi ei itse tarvitse juhlia uutta vuotta kuukautta. Väsyisihän siinä.

Seuraavana päivänä matkasimme ostoskeskukselle, jossa oli maailman isoin purkkapalloautomaatti. Hieno oli. Kauppakeskuksessa oli myös huvipuisto, jonne emme kuitenkaan menneet. Söimme kauppakeskuksen yhdessä monista ravintoloista. Ruoka oli kai japnilaishenkistä wokkia ja se tehtiin nenämme edessä. Ravintolan seinällä oli leijonan kuva. Hyvin viihdyttävä ja kummallinen paikka, jossa ruoka oli erinomaisen hyvää. Jään ehdottamasti kaipaamaan näitä kauppakeskusten mitä ihmeellisimpiä ravintoloita, joissa ruoka on sopuhintaista ja hyvää. Kiertelimme vielä tunteroisen ihmeellistä keskusta ennen kuin suuntasimme jälleen korkealle. Jännä juttu muuten, kun joka kaupungissa ja kylässä tarvitsee korkealle kohota, vaikka Ainoa se pelottaakin. Tuskaisen kuuman metro ja kävely matkan jälkeen pääsimme Menara KL -tornille, jossa mukava mies myi meille kalliimmat liput kuin tarkoituksenamme oli ostaa. Onneksi kuitenkin menimme ylemmälle ulkoilmatasanteelle, sillä alempi lasien takana oleva oli suurelta osalta kiinni ja maisemat olivat ylempää paljon hienommat. Ylempääkin katsottuna Kuala Lumpur ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin muut kaupungit. Tornilta kävelimme kuuluisille Petronas-kaksoistorneille ja niiden juuressa olevalle ostoskeskukselle. Hetken mielenjohteesta menimme elokuviin katsomaan Lego-elokuvan, joka osoittautui todella hauskaksi. Hurautimme taksilla takaisin hostellille, kun totesimme että skytrain on lakannut jo kulkemasta. Onneksi taksit ovat hyvin edullisia.

Tornin hissiaulassa oli seitsemää taivasta kuvaava peilikupoli

Seuraavana päivänä kiertelimme hostellin lähistön Chinatownia, johon kyllästyimme hikisen sään, sekä "tää on jo nähty" -olon vuoksi. Hauskaa oli, kun feikkilaukkukakauppias koitti saada Ainoa ostoksille osoittamalla edellisenä päivänä ostettua kassia ja sanomalla "Time to change that". Ei ole kiinassa valmistettu tilpehööri muuttunut kiinnostavaksi viiden kuukauden aikana. Söimme intialaista ja herkuttelimme mummon myymillä murukuorrutteisilla limapaloilla (en tiedä mitä olivat, mutta mummo oli niin symppis). Pian jo palasimme hostellille vilvottelemaan. Iltapaksi riitti hedelmät.

Viimeisenä päivänä kävimme kiertelemässä läheisellä Central Marketilla ja ihmettelemässä sälää. Meitä alkoi jo hieman naurattaakin samat tuotteet, joita myydään myös ympäri eurooppaakin autenttisina. Voihan tavara. Söimme food courtissa ja nautimme vielä kakkukahvit ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti perhostarhaa. Ilma oli jälleen kerran ikävän lämmin, mutta pienien kainalohikiläikkien kera löysimme perille. Puisto oli hieno ja ihastelimmekin perhosia puiston kiinni menemiseen saakka. Puiston sulkeminen tehtiin suomalaiseen tapaan. Eli kaksikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa työntekijä tuli hätistelemään ulos päin ja kertoi puiston menevän kiinni. Olisi ollut kiva katsella näyttelyosan erilaisia ötökkätauluja hieman pidempään, mutta valojakin sammuteltiin niin tehokkaasti, että pakko oli lähteä. Takaisin hostellille löysimme puolta lyhyemmän reitin ja ilmakin oli viilennyt sen verran, että hengittääkin pystyi. Illalla oli odottamassa lempipuhteemme pakkaaminen, joka sujui yllättävän kivuttomasti ja miettien onko mitään mitä emme saa Australiaan viedä.

Maailman korkein lipputanko. Nähtävyys sekin.

Seuraavana aamuna taksi tuli hakemaan 5.45 ja unihiekat silmissä jännittyneinä suuntasimme kohti lentokenttää. Kuala Lumpur osoittautui mielestämme hieman tylsäksi ja tunkkaiseksi kaupungiksi. Söimme kentällä vielä aamupalat ennen kun nousimme koneeseen, joka vei meidät pois tutuksi ja turvalliseksi tulleesta Kaakkois-Aasiasta.

-A&R

Cameron Highlands

Olimme perillä Cameron Highlandsissa muutaman tunnin myöhempään kun luulimme. Pilkkopimeässä bussilla mutkiteltu vuoristotie oli melkoisen mielenkiintoinen matkakokemus. Takana olevalle miehelle tuli paha olokin. Me emme kumpikaan onneksi matkapahoinvoinnista kärsi. Ainolla loppui matkan aikana puhelimesta akku, joten perille päästyämme meillä ei ollut ohjeita guesthouselle. Muutaman reitin kysymisen jälkeen paikka löytyi kuitenkin helposti. Saimme huoneen ja paikan omistaja, bangladeshiläinen Kassim, tarjosi vielä illallistakin. Ei muuta kuin unta palloon. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen päätimme pitää lepopäivän emmekä lähteä vaeltelemaan. Päivä kului lueskellessa, pienen kaupungin kiertelyssä sekä koneella.

Toisena päivänä suunnistimme kaupunkia ympäröiville vaelluspoluille. Yllättäen aamulähtö venyi keskipäivään ja aurinko oli porottava etsiessämme oikean polun alkupaikkaa. Meinasi loppua usko heti alkuunsa. Lopuksi päätimme kiertää reitin toisin päin kuin olimme suunnitelleet. Löysimme jyrkän polun alun, jossa lupailtiin 1,35 km polkua. "No ei oo paha", ajattelimme. Polku oli todella jyrkkä ja 1 km pidempi kuin luulimme. Melkoisen hikistä tarpomista taasen. Onneksi tajusimme jossain vaiheessa pitää evästauon ja polun päässä olevalta huipulta oli hienot näkymät alas. Sitten vaan laskeutumaan eri polkua alas. Alas päin meneminen oli hauskempaa hommaa, mutta hikistä sekin. Lopuksi käännyimme vielä kaupunkiin takaisin vievälle polulle, jonka parissa nousussa meinasi energia loppua täysin. Viiden tunnin samoilun jälkeen olimme takaisin kaupungissa ja aah kuinka ihanalta maistui sokeriruoko-pillimehu jonka imaisimme molemmat n. 30 sekunnissa kiduksiimme.

Seuraavana päivänä taas vain löysäilimme, joimme teetä ja olla möllötimme. Nautimme raikkaan viileästä vuoristoilmasta. Loikoilupäivän jälkeiselle päivälle varasimme Kassimin kautta koko päivän kierroksen "nähtävyyksille". Aamulla meitä tultiin hakemaan parhaat päivänsä nähneellä maasturilla ja haimme vielä kyytiin muutaman muun turistin ennen kuin ajelimme tunnin matkan viidakkopolun alkuun. Sitten vaan reippailemaan puolentoista tunnin ajaksi polulle ja tadaa: perillä näimme kaksi rafflesiaa, eli maailman suurinta kukkaa. Olihan ne ihmeellisiä ja opas kertoilikin niistä kivasti juttuja. Sitten vaan tarpomaan takasin puolitoista tuntia. Hienoja maisemia muutenkin polun varrella. Tämän jälkeen saimme onneksi lounasta ennen kuin suuntasimme teeplantaaseille. Opas kertoili jälleen teestä ja käväisimme myös teetehtaassa ennen kuin tee-juttu oli käsitelty. Jatkoimme Cameron Highlandsin korkeimmalle kohdalle, josta näkymät olivat, hhmmm, hieman sumuisat ja kävelimme vielä pätkän mossy forestissa, jossa tuoksui ihanan tutun tuntuinen metsä. Todella hieno päiväreissu, jonka jälkeen suihkun ja illallisen jälkeen oli raukea oli.

Hämähäkkirouva. Etsi kuvasta punainen herra hämis.

Rafflesia ja nuppuja

Seuraavana päivänä emme tehneet pakkailun ja kenkien pesun lisäksi mitään, ennen kuin illalla Kassim piti meille sekä brittiläiselle ja australialaiselle pariskunnalle kokkauskurssin. Kurssi meni jokseenkin näin: kuori sinä nuo ja sinä nuo ja te nuo. Juo sinä teetä. Minä pilkon kaiken. Tulkaa keittiöön. Tänne nämä ja tänne nämä. Tästä hieman mausteita. Sekoita sinä. Olkaa rauhassa ja juokaa teetä, keskustelkaa ja nauttikaa. Minä pilkon kanan. Sekoitelkaa hiukan. Valmista, syödään ja nautitaan. Kassim oli aikamoinen persoona, joka tarjosi meille ystäviensä valmistamia illallisia kolmena iltana kokkauskurssin lisäksi. Ihmettili meidän kykyä syödä mausteista ruokaa ja jutteli hassuja. Oli myös ensimmäinen ihminen joka naureskeli meidän hitaalle matkatahdille. Lepäiltiin ehkä liikaa Cameron Highlandseilla.

Ihana paikka. Parasta Malesiaa meidän käymistä paikoista. Seuraavana päivänä jatkoimme sitten jo matkaamme.

-A (&R)

Singapore

Ainon naputtelu tuotti tulosta ja saimme Singaporesta ihka ensimmäisen couchsurfing-paikkamme. Saavuttuamme lentokentälle nostimme rahaa, hörppäsimme kahvit ja otimme taksin Andrewn ja Pelen luo. Hieman mietitytti mitä tulevan pitää. Vastassa oli ihanan ystävällisiä ihmisiä ja iso asunto, josta saimme oman huoneen kolmeksi yöksi. Ensimmäisenä päivänä saimme nauttia vieraanvaraisuudesta, kun kävimme yhdessä vanhan raviradan katsomoon rakennetussa ruokaparatiisissa. Paikka oli tunnelmallinen ja herkullinen. Täynnä pieniä puoteja ja ravintoloita joka lähtöön. Maistelimme kaikkea mitä sai ja lounaaksi söimme kebabit, Aino kana- ja Raino lammas-. Hyvää oli. Lounaan jälkeen työstimme suunnitelmaa kaupungin näkemiseen ja saimme kultaakin kalliimpia vinkkejä. Illalla kävimme vielä syömässä intialaista, joka ei ollut hinnalla pilattu.



Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Singaporen kasvitieteelliseen puutarhaan. Paikka oli valtava ja upea. Kävimme ihastelemassa myös erilaisia orkideoita puiston maksullisessa osassa. Söimme melkoisen hintavan, mutta suussa sulavan lounaan puistossa ja jatkoimme matkaamme läheiselle Orchard-kadulle, joka on kuuluisa valtavista ostoskeskuksistaan. Sitä ihmettelimme valtavalle Ion-ostoskeskukselle saakka, jossa eksyimme shoppailemaan. Aino sai uuden mekon ja paidan. Raino sai hypistellä 500€-kuulokkeita. Kävimme vielä syömässä illallisen ostoskeskuksen food courtissa ennen kun suuntasimme takaisin.

Toisena päivänä suuntasimme Singaporen eläintarhaan. Paikka saa usein kehuja ja tarvitsee kyllä sanoa, että on se ne ansainnutkin. Näimme varmasti satoja erilaisia eläimiä ja erityisesti mieleen jäivät vapaana puissa roikkuvat orangit. Ajattelimme ensin, että paikassa kuluu puoli päivää, mutta kaiken kaikkiaan ihmettelyyn meni koko päivä. Jalat ja pää olivat niin poikki, että ei enää jaksanut mitään muuta. Paitsi käydä pulahtamassa uima-altaassa.

Kolmen yön jälkeen olikin jo aika kiittää ja kumartaa sänkyä lainannutta pariskuntaa. Ehdottomasti ison kiitoksen ansaitsi myös heidän ihana taloudenhoitajansa Jane. Oli kuin olisi omistanut Filippiiniläisen isoäidin muutaman päivän. Niin sydämellistä ja ystävällistä ihmistä on vaikea toista löytää. Jotenkin aina pakkaus ja majapaikan vaihtopäivä vie mehut. Nytkin onnistuttiin olemaan tosi hitaita pakkaajia ja vasta iltapäivällä oltiin hostellilla. Sitten ei jaksettu muuta kun hiukan kierrellä Chinatownin aluetta ja käydä syömässä.

Meidän ollessamme Singaporessa oli kiinalainen uusivuosi, joka vaihtui torstaina 30.1. ja tapahtumat kestävät yhteensä liki kk. Uuden vuoden aattona lähdimme ostamaan bussilippuja Kuala Lumpuriin. Se oli helppoa, vaikka meitä oli varoiteltu lippujen vähyydestä uuden vuoden vuoksi. Jatkoimme matkaamme läheiselle arab streetille ja lähialueella ihmettelemään. Sieltä löytyi kangaskauppaa kangaskaupan vierestä. Aino osti kaksi huivia huokeaan hintaan. Muuten alueella oli todella hiljaista. Herää luultavammin kukoistukseensa vasta illalla, joten hyppäsimme bussiin ja menimme ostoskeskusten maailmaan tarkoituksenamme ostaa kamera. Mukaan tarttuivat myös lipokkaat Ainolle ja pari opaskirjaa (reissun ensimmäiset) tulossa olevista maista. Kameran kanssa meinasi käydä hassusti. Löysimme vihdoin liikkeen, jossa oli myynnissä haluamamme kamera ja teimme kauppaa. Maksun hetkellä kummankaan visa ei kuitenkaan toiminut eikä muita kortteja ollut mukana. Raino käväisi läheisellä automaateilla, mutta palasi tyhjin käsin. Liike oli uuden vuoden vuoksi menossa kiinni ja aikaa oli 30 minuuttia. Kauppias otti meiltä pienen pantin ja lupasi odotella puolitoista tuntia meitä ja loppurahoja. Saimme kuin saimmekin nostettua rahaa ja palasimme liikkeeseen jo pian. Loppujen lopuksi kamera ei tullutkaan niin halvaksi kun luultiin ja Ainolle tuli kauhea shoppailukrapula, mutta toivotaan, että loppureissun kuvat ovat loistavia.

Hetken levon jälkeen lähdimme Chinatownin katujen vilinään. Ihmisiä oli tuhansia ja melu sen mukainen. Kävimme täydessä ravintolassa syömässä ja nauttimassa muutamat oluet. Saimme itsemme juuri ja juuri keskiyöksi esiintymislavan kupeeseen ja näimme hienot ilotulitukset. Jäimme vielä olusille ennen kuin kaaduimme hostellin sänkyyn.

Seuraavana päivänä uni maittoi puoliin päiviin ja sen jälkeen olikin jo kurniva nälkä. Edelliseen päivään verrattuna Chinatown oli aivan kuollut ja suurin osa ravintoloista ja kaupoista kiinni. Löysimme auki olevan ravintolan, söimme oikein hyvää korealaista ja mahat piukeina valuimme takaisin hostellille. Illalla suuntasimme night safarille. Singaporen eläintarhassa on nimittäin osa, joka on auki ilta seitsemästä keskiyöhön. Päästyämme perille totesimme koko Singaporen lähteneen eläintarhaan. Teimme kuitenkin loistavan valinnan ja kiersimme ensin jalan käytävät osat joilla oli vähemmän ihmisiä. Tämän jälkeen kävimme katsomassa hienon eläinshown. Viimeiseksi kiersimme alueen vaunulla johon naurettava puolentoista tunnin jonokin oli hälvennyt. Takaisin olimme ajatelleen ottaa taksin, niin oli muutama sata muutakin ihmistä. Loppujen lopuksi bussi- sekä metromatkan jälkeen hyppäsimme vielä taksiin ja olimme hostellilla pitkälti yli puolenyön.

Viimeisen päivämme Singaporessa aloitimme reippaasti pakkaamalla. Pakattuamme käväisimme Little Indian alueella food courtissa syömässä sekä muutaman korttelin kävelyllä. Löysimme havittelemamme juomapuollot sekatavarakaupan laatikosta. Edukkaasti. Aino osti muutamat korvakorut ja hypisteli ties mitä tilpehööriä. Käväisimme hostellilla viemässä ostokset ja lähdimme kuuluisan hotellin Marina Bay Sandsin näköalatasanteella käymään. 56. kerros oli Ainolle aivan liian korkealla ja jalat meinasivat täristää kovastikin. Ihailimme kuitenkin kaupungin valojen syttymistä jonkin aikaa ennen kun palasimme maan kamaralle. Kävimme kurkkaamassa Gardens by the Baytä, mutta emme nälän kurniessa jaksaneet mennä kiertelemään. Ostoskeskuksen täysi food court täytti mahamme ja jälkkäriksi ostimme durianjäätelöä kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pystytetyltä torilta. Jäimme vielä katsomaan valoshown ennen kuin kävelimme takaisin hostellille.

Seuraavana aamuna kello herätti aikaisin ja jätimme Singaporen taaksemme. Siisti, toimiva ja mielenkiintoinen kaupunki. Bussin nokka osoitti kohti Kuala Lumpuria ja sieltä vielä Cameron Highlandsia. Täysi matkustuspäivä jälleen. Etenkin kun bussinvaihtoaika Kuala Lumpurissa venyi kahden tunnin sijaan neljäksi.


-A (&R)