Pakseen tulon syitä oli kaksi; Bolaven plateaun sekä 4000 saaren läheisyys. Kaupunki itsessään ei sytyttänyt. Pesetimme pyykkiä ja keräsimme voimia muutaman päivän ajan ennen mopoilemaan lähtöä. Kun tunsimme olevamme tarpeeksi voimissamme, päätimme vuokrata mopot ja lähteä viiden päivän kierrokselle Bolaven plateaun alueelle, joka on kuuluisa paitsi mopoiluloopistaan, myös kahvista sekä vesiputouksista.
Rainolla oli yksi mopoilukokemus ja Ainolla muutama ennen näitä päiviä. Saimme edellisenä iltana hyvän ja innostavan infopaketin loopista ja seuraavana päivänä muutaman minuutin opastuksen mopolla ajelusta ja ei kun matkaan. Ensimmäinen kahdeksan km oli pölyistä ja liikenteistä kaupunkia. Ei muuta kuin varovasti eteen päin ja ajeluun totuttelua. Kaupungista ulos päästyämme ostimme ananaksen, joka meille ystävällisesti paloiteltiin mukaan. Muutama pala poskeen ja matka jatkui. Ensimmäinen päivä meni hiljaksiin ajellessa ja maisemista nauttiessa. Välillä tiellemme osui esteitä: kanoja, koiria, lehmiä, vuohia, possuja ja kissoja, jotka yleensä kiltisti, joskin hitaasti, väistivät. Ajoimme monen kylän läpi ja kuulimme jälleen satoja "Sabaidee"-tervehdyksiä hymyileviltä lapsilta. Pysähdyimme yhdellä vesiputouksella (Tad Pasuam) sekä kahviplantaasilla (jossa joimme teetä :-| ). Jatkoimme vielä matkaa ja kastuimme läpimäriksi yllättäen alkaneesta ja vain muutamia minuutteja kestäneestä kaatosateesta.
Ensimmäisen yön vietimme Tad Lo -vesiputouksen luona, jonne oli muodostunut pieni turistikylä. Yövyimme Mama Pap -Guesthousessa, jonka vintillä olevan patjan hinta oli huokea 1,5e. Tämän halvempaa majoitusta tulee reissulla tuskin vastaan. Paikka oli melko nuhjuinen, mutta sitä piti hyvin sympaattinen ja persoonallinen Mama. Kävimme ennen illallista vielä ihailemassa vesiputousta. Maman annokset olivat runsaita ja söimmekin yhden puoliksi. Ranskalainen seurue oli tehnyt kevyen arviointivirheen ja tilanneet kaikille kaksi pannukakkua ruoan päälle. Pannukakut kun olivat muurinpohjaletun kokoisia ja niiden päällä oli vielä kaksi banaania ja konsentroitua maitoa. Raino ystävällisesti auttoi syömällä heiltä yhden letun. Painuttiin pehkuihin taas varmaan ennen klo 9 ja aamulla herättiin tuttuun tapaan kukonlaulun aikaan. Yön aikana Ainon huulet olivat turvonneet malliin ankka ja hetken aikaa pähkäiltiin mennäänkö vain pieni loop vai mitä tehdään. Päätettiin kuitenkin ajella iso.
Toisena päivä ajelu maistui vielä hyvin ja matka taittui melko kivasti. Pysähdyttiin syömään lounasta ja pohdittiin mihin asti ajellaan. Päädyttiin Tad Houa Krone -vesiputoukselle, josta saatiin oma pieni bungalow. Huoneen hintaan kuului seurakissa "Miu", joka oli vaikea saada pois huoneesta. Guest housella ei ollut muita, joten nokoset, Carcassonne ja illallinen kuluttivat hyvin aikaamme loppupäivän. Ennen nukahtamista mietimme, että huomenna ei herätäkkään kukonlaulun aikaan kun tiluksilla ei näkynyt kukkoa. Eipä se kukko meitä herättänytkään, vaan vapaaksi päästettyjen lehmien kellot. Kukonlaulun aikaan nämäkin. Loistavan aamukahvin ja pannukakkujen jälkeen matka jatkui.
 |
| Hörp. |
Bolaven plateau -loopin kolmas päivä osottautui reissun kurjimmaksi. Hienon aamun jälkeen ajoimme harhaan huonojen neuvojen vuoksi. Ylimääräisen 30km lenkin jälkeen palasimme oikealle tielle. Kyseessä oli jo etukäteen tiedossä ollut huonokuntoinen "dirt road" -osuus. Möykkytie vaati kieli keskellä ajelua sekä energiaa. Tämä alkoi hieman kalvaa, varsinkin kun emme olleet syöneet lounasta. Jatkoimme hitaasti ja urheasti matkaa. Maisemat olivat upeita ja oikein huonon paikan jälkeen oli hieno onnistumisen fiilis. Tällä osuudella oli kuulemma reissun hienoin vesiputous. Yritimme oikeaa reittiä sinne katsoa ja tietäkin kysyä, mutta emme löytäneet perille. Osaksi tämä johtui siitä ettemme saaneet alkuperäistä naamamme edessä lisäinfolla täytettyä karttaa lähtiessämme, osaksi kuumuuden ja nälän aiheuttamasta väsymyksestä. Putouksen näkemättä jääminen sai aikaan molemmille matkaajille sen verran huonot fiilikset, että sotahan siitä syttyi. Tämän kaiken vuoksi aivomme eivät toimineet ja posotimme yhtä matkaa Paksongin kaupunkiin saakka. Pysähtymättä edes syömään. Yli 12 tuntia syömättä tälläisenä päivänä, ei hyvä. Loppupäivänkin kaikki tuntui mahdottomalta: Ensimmäinen hotelli oli muka liian kallis, toisessa ensimmäisen huoneen lakanat olivat likaiset. Läheltä ei löytynyt hyvää ravintolaa ja Aino eli sipseillä. Jotenkin onnistuimme kuitenkin nukahtamaan käsikädessä.
 |
| Aaahhh, viileä kylpy. |
 |
| To-del-la liukas mutapätkä. |
 |
| Jyrkkä ylämäki oli tukossa. |
Viimeinen Loop-päivä antoi meille paljon enemmän hyvää kuin edellinen päivä pahaa. Aamulla jatkoimme matkaa uusin voimin. Pysähdyimme todella kauniille Tad Yuang, sekä hieman vaatimattomamalle Tad Champi putouksille. Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle Tad Fan putoukselle. Lounaan jälkeen ilmouttauduimme hollantilaisen Mr. Coffeen (tai Koffie) pitämälle kahvikierrokselle. Kierros aloitettiin, kuinkas muutenkaan, kahvilla. Kiersimme läheisiä kahviplantaaseja samalla kuullen infoa kahvista hauskalla tavalla kerrottuna. Kierroksen lopuksi hörppäsimme vielä kahvit ennen matkan jatkumista. Jatkoimme hiljaksiin kohti Paksea. Auringon jo laskiessa pääsimme takaisin pölyiseen ja savuiseen kaupunkiin. Hengissä ja ehjinä noin 350 km:n mopoajelun päätteksi. Emme tietenkään halunneet jättää mopoilua tähän, joten kerroimme pitävämme pyöriä vielä yhden päivän.
|
|
 |
| Luomulannoittaja |
|
 |
| Mr. Coffee |
Päiväretken kohteeksi valitsimme noin 40 km päässä Paksesta sijaitsevan Champasackin kaupungin. Lähdimme liikkeelle hieman liian myöhään. Ottaen huomioon, että oli tulossa kuuma päivä. Pääsimme perille kaupungista hieman eteenpäin sijaitsevan Vat Phou -temppelin raunioille sopivasti puolen päivän aikaan. Hien valuessa lähdimme kiertämään raunioita. Temppelin sijainti rinteessä varmisti päivän treenit. Alue oli kiintoisa ja kaunis. Hidas kiertely veikin useamman tunnin. Ajoimme vielä hitaasti joenrantakaupungin läpi ja Aino shoppaili itselleen lipokkaat ennen kuin karautimme upeaa auringonlaskua ihaillen takaisin Pakseen. Mopoilu oli kivaa, mutta viisi päivää ja 450 km tuntui riittävältä määrältä, joten maksoimme vuokran ja palautimme mopot.
Mopoilun jälkeen keräsimme voimia tylsähkössä Paksessa vielä muutaman yön. Vaikka ei kaupungilla liene väliä, kun aika kuluu lepäillessä, tv:tä tuijottaessa, lukiessa ja kirjoitellessa ilmastoidussa hotellihuoneessa. Läheisissä ravintoloissa ruoka on hyvää ja halpaa. Rainokin uskaltautui kokeilemaan yrttihöyrysaunaa viimeisen illan kunniaksi ja tykkäsi kovasti. Sitten olikin jo aika jatkaa matkaa Laosin viimeiseen kohteeseen, 4000 saarelle.
-A (&R)
