Xian

Kuvien lähetyksessä oli jotain ongelmaa. Yritetäänpä uudestaan.

Matka Xianiin alkoi keskiviikko-iltana 11.9. Pekingistä. Juna-asemalla oli myös kuuluisat turvatarkastukset. Myös liput ja passi katsottiin. Löydettiin oikea odotushuone, josta sitten lastattiin matkustajat junaan puoli tuntia ennen junan lähtöä. Hiukan jännitti saisiko junassa ollenkaan nukuttua. Vaunuun päästyämme havaitsimme, että meillä on keskipunkat. Hard sleeper -osastolla on siis 3 punkkaa päällekkäin ja kaksi riviä vierekkäin per pieni loossi. Yhteensä vaunuun taisi mahtua 166 ihmistä. Aluksi mietittiin mihin rinkat lykätään. Ylhäällä oli niille pieni aukko, joten ei tarvinnut ne jaloissa nukkua. Hetken aikaa katseltiin maisemia, mutta oli niin pimeä, että ei kohta edes nähnyt mitään. Hyvin kului aika lueskellessa ja pian alkoikin jo nukuttaa. Klo 23 aikaan koko vaunusta sammutettiin valot. Ennen sitä junan tiukka junaemäntä veti verhot ikkunan eteen. Ei muuta kun unta palloon. Junan puolesta oli myös tyyny ja peitto. Hyvin nukutti. Kerran heräsin, kun juna kallisteli ja pillit soi. Juna ilmeisesti pysähtyi odottamaan muiden junien ohittamista. Seuraavan kerran herättiin vasta aamulla. Kiinalaiset ahkerasti raikastivat itseään märillä pyyhkeillä. Tytöt laittoivat meikit ja hiukset wc:n edessä olevilla lavuaareilla. Itsellä oli vaan aika nuhjuinen olo, vaikka kosteuspyyhkeellä koitti kainaloa pyyhkäistä.

Pekingin läntinen rautatieasema

Perillä Xianissa etsittiin hetki bussipysäkkiä, joka löytyikin helposti. Bussimatka hostellille kesti puolisen tuntia. Bussikuskin pysähdykset pysäkeillä oli niin lyhyitä, että ei nämä turistit oikein ehtineet rinkkoineen bussista ulos. Onneksi tilanteen havainnut kiinalaismies huusi kuskia pysäyttämään uudelleen ja päästiin oikealla pysäkillä ulos. Hostellihuone oli iso ja valoisa. Ekana päivänä otettiin aika hitaasti ja koitettiin levätä Pekingin juoksuja pois jaloista.

Xian ei kaiken kaikkiaan ainakaan minua saanut itseensä rakastumaan. Siellä oli kuumaa ja hektistä. Liikenne oli kaoottista. Oltiin varattu 5 yötä koska tarkoitus oli myös suunnitella loput Kiinan menot ja tosiaan ottaa hitaammin. Toisena päivänä oli kuitenkin vielä sellainen turistivaihde päällä, että lähdettiin katsomaan Big Goose Pagodaa n. 7km päähän hostellista. Hyvin päästiin sinne bussilla ja alettiin kiertämään aluetta. Siellä oli meneillään valtavalla suihkulähteellä musiikin ja veden synkronoitu show. Sitä katseltiin hetki ja jatkettiin Pagodaa ympäröivän puiston kiertämistä. Aurinko paahtoi ja vettä kului. Sisäänkäynnin luona ei kumpikaan kuitenkaan halunnut sisään. Sen sijaan etsittiin läheinen kasvisravintola, joka ei ollut sillä kadulla kuin piti, eikä kasvis. Nimi oli oikea. Saatiin lounas kuitenkin syötyä. Ei muuta kun takaisin hostellille. Paitsi, että jouduttiin etsimään bussipysäkkiä lähes tunti. Sitten mentiin pikkubussilla, jossa matka maksettiin tehdyn matkan mukaan. Rahastaja tuli meiltä kysymään jotain mitä ei ymmärretty ja annoimme hänelle 2 yuania. Saimme jonkinlaiset matkaliput. Bussiin nousi lisää matkustajia ja kaikki maksoivat eri summia. Ihmeteltiin tovi, että miten tämä oikein toimii. Puolessa välissä matkaa rahastaja tuli pyytämään lisämaksua. Näytettiin kartasta mihin ollaan menossa ja maksettiin sopiva summa lisää rahaa. Illalla syötiin aika lähellä hostellia, josta saatiin kirjaimellisesti nurkkapöytä. Siinä sitten tuijoteltiin ilmastointikonetta ja syötiin kokonainen kala. Ollaan jo aika hakoja käyttämään puikkoja.

Seuraava päivä kului suunnitteluun ja varailuun. Päätettiin jättää kuuluisa vuori Huangshan väliin, sillä täällä on Lokakuun alussa loma ja siellä tod. näköisemmin tuijottaa päämerta kuin vuoristoa. Jostain luin aiemmin paikasta nimelta Yangshuo, jonka kuuluisa Li-joen maisema on kiinalaisen 20 yuanin setelin takana. Aamulla käytiin varaamassa junaliput Chengduun. Ei saatu kun hard seat -vaihtoehto 16h matkalle. Loppupäivä googleteltiin ja mietittiin ja arvottiin. Kyllästymiseen saakka. Lopputulos oli kuitenkin kaksi ostettua lentoa ja 5-6 päivää Yangshuossa Chengdun jälkeen. Taidettiin syödä vaan kuppinuudeleita hostelilla. Ravintola-arvonta ei enää houkuttanut päivän päätteeksi.

La meni levätessä ja su oltiin sit taas hiukan aktiivisempia. Käveltiin ensin muslimikortteleiden läpi. Aamupalaksi/lounaaksi ostettiin pari todella maistuvaa KungFuPanda -palloa. Muslimikorttelit oli melko kuhiseva kauppapaikka. Liha-, mauste- ja ties mitä ruokakojuja oli runsaasti. Siellä ihmeteltiin kaupantekoa ja ihmispaljoutta. Ei vieläkään lakkaa hämmästyttämästä kuinka joku ajaa autolla kapealle kauppakadulle. Siellä oli myös satoja krääsä- ja feikkitavarakojuja. "Please come and look"-kutsuja sateli. Isompaa olkalaukkua tekee jo mieli, kun en ole mikään repputyttö. Joku kuitenkin feikkilaikuissa tökkii enkä alkanut kaupantekoon. Sitten löydettiin Starbucks, jonka ilmastoiduissa tiloissa löhötuoleilla siemaistiin jääkahvit. Kalliit oli. Takaisin hostellille. Pikku lepo ja evästys. Juuri ennen auringonlaskua lähdettiin polkemaan Xianin kaupunginmuuri ympäri. Maastopyörillä polkeminen oli kivaa. Raino napsi kuvia ja meikä otti spurtteja. Pimeästä huolimatta lämpöä oli varmasti lähemmäs 30 astetta, joten käytettiin koko 1,5h 10km polkemiseen. Muuria reunusti punaiset lyhdyt, eikä ollut mopoja tai autoja. Pyöräilyn jälkeen tyhminä vielä käveltiin hostellille, jonka jälkeen kaaduttiin sänkyyn.

Kylmäketju ei voi katketa, jos sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Mustia munia maistettiin jossain ravintolassa annoksen seassa. Maku oli vahva ja kananmunaisa.

Nuudeliravintola

Muslimikorttelin ruuhkaisin risteys.

Puhelinlankojen risteys on myös ruuhkainen.

Starbucksista sai kallista kahvia. Ja viilennystä ilmastoinnista.

Xianin muurilla

Ajateltiin välttää terracotta-sotilaat vkl ja mennä vasta ma, jos olisi vähemmän porukkaa. Matka parilla bussilla kesti yhteensä n. 1,5h. Miltei koko turistibussi tyhjeni terracotta-sotilaita edeltävällä pysäkillä, jonkin naisen myyntipuheen jälkeen. Voipi olla, että siinä oli se mausoleumi johon me ei koskaan menty. Terracotta-sotilaat oli upeita. Kierreltiin hiukan omaan tahtiin niitä tuijottelemassa. Eksyttiin siis ekan kerran, mutta löydettiin toisemme. Syötiin ja ihmeteltiin lisää. Minä kerroin Rainolle kaikenlaisia salaliittoteorioita niiden luomisesta, mutta Raino oli enemmän historiallisten faktojen puolella. Veikkaan silti, että kyseessä oli Mao tai avaruusolennot. Ei kukaan ole voinut niitä käsin veistellä. Samalla lipulla olisi siis päässyt jonkun keisarin Mausoleumiin, mutta oltiin liian poikki (Oli taas aivan sairaan kuuma päivä) ja lähdettiin hostelille. Illalla syötiin.

Ti iltana oli meidän ihanaakin ihanamman junamatkan aika. Sitä ennen pakattiin kamat, käytiin kiertämässä vielä muslimikorttelia, syötiin kauppakeskuksessa ja hengattiin netissä. Illalla oltiin juna-asemalla hyvissä ajoin junaa odottamassa. Oli ihanaa päästä pois Xianista. Kohti pandoja. Jee. Asemalla juteltiin hetki hollantilaisen pojan kanssa, joka matkasi yksin. Vaikka olin aika hyvin henkisesti valmistautunut, oli junamatka silti suoraan sanottuna aivan perseestä. Nyt kun siitä on pari päivää ja on nähnyt pandat se jo hiukan hymyilyttää, mutta hymy ei kyllä juuri irronnut 16h aikana. Hard seat tarkoitti siis istumapaikkaa loosissa jossa oli kaksi kolmen istuttavaa penkkiä vastakkain. Ikkunanpuoleisten tyyppien välissä oli pöytä. Raino kun on ihana niin antoi mun istua ikkunapaikalla. (Toim. huom. Luulin et siellä on ihan perus suomalaiset rivit eikä niin et istun ketään vastapäätä) No alkumatka oli viel ihan jees. Melu oli kova ja jos jonkinnäköisiä kauppiaita kiersi. Olisi saanut hologrammipeiliä ja laaserihyrrää halvalla. Söin nuudeleita ja ihmettelin. 2-3h päästä oli meno nähty ja matkaa jäljellä 13h. Hyvää istumasentoa oli vaikea saada ja vastapäisen miehen kanssa jatkuva "kuka tässä laittaa jalkansa mihinkin" -leikki oli käynyt vanhaksi. Yritin siis alkaa nukkumaan. Onnistuin tunnin, jonka jälkeen juna nytkähdellen pysähtyi. Tämä pysähtely jatkui n. kerran tunnissa klo 05 asti. Jossain vaiheessa yöllä luin harlekiinin (puhelimella) ja katselin kun Raino yritti nukkua. Myös muiden ihmisten erilaiset uniasennot oli melko viihdyttävää katsottavaa. Aamulla klo 06 aikaan myyntimarkkinat alkoivat uudelleen. Onneksi loossimme jakaneet kiinalaiset olivat yhtä kyllästyneen oloisia matkantekoon. Kukaan ei hymyillyt ja Rainon vieressä oleva tyttö jatkoi huokailuaan, jonka oli aloittanut jo 15min matkan alkamisen jälkeen. Loppumatkan maisemat oli mielenkiintoisia. Pieniä kaupunkeja, hylättyjä tehtaita ja vuoristoa. Silti perille pääsy tuntui erityisen hyvältä.

-A(&R)

Eväät pitää aina syödä matkan alkaessa.

Päätöntä menoa.

Erilaisia nukkumisasentoja oli monia.

Peking

Blogin päivitys onnistuu näköjään myös sähköpostin kautta. Ei tarvitse Kiinan palomuuria mitenkään erityisesti kiertää.

Torstai 5.9.2013

Lentomme Pekingiin saapui perille yöllä. Julkinen liikenne ei siihen aikaan kulkenut, joten oli pakko etsiä taksi. Pimeitä takseja oli tarjolla heti kun pääsimme lentokentän ulostuloaulaan. Otettiin kuitenkin taksi, jossa oli taksilupa näkyvillä ja taksamittari. Matkalla saatiin esimakua kiinalaisesta liikennekulttuurista. Satoi kunnolla, mutta silti kuski ajoi 100 - 120 km/h kaistalta toiselle liikenteen seassa pujotellen, välillä kovasti jarrutellen ja äänimerkkiä antaen. Takapenkillä oli sentään turvavyöt, mutta jännitystä lisäsi se, että vastakappaleita ei ollut. Päästiin kuitenkin ehjänä perille. Hostelli löytyi pieneltä ja hämärältä hutongikujalta läheltä Kielletyn kaupungin itäistä muuria.

Tärkeimmät nähtävyydet piti tietenkin turisteilla läpi. Taivaallisen rauhan aukiosta oli hyvä aloittaa, olihan se aivan lähellä. Ainakin kartasta katsottuna. Joutui sinne silti tarpomaan pienen tovin auringon paahtaessa taivaalla. Aukiolle jotui menemään turvatarkastuksen läpi. Turvatarkastaja ei tosin katsonut läpivalaisulaitteen monitoriin päinkään laukkujen kulkiessa laitteen läpi, vaan keskittyi keskustelemaan toisen turvatarkastajan kanssa. Aukiolla oli paljon kiinalaisia turisteja. Tuntui, että olimme ainoat länsimaalaiset siellä. Ja kolme paikallista "turisti"-naista tuli yllättäen jutustelemaan hyvällä kielitaidolla. Taisivat osata suomeakin pari sanaa. Pyysivät hetken kuluttua mukaan juomaan kylmää ja todennäköisesti ylihintaista juotavaa. Kieltäydyttiin kohteliaasti. Tällaisista turistivedätyksistä varoitellaan myös hostellissa. Toria reunustivat mahtipontiset rakennukset sekä suuri eteläinen portti kiellettyyn kaupunkiin.

Illalla syömään ensimmäistä kertaa aitoon kiinalaiseen ravintolaan. Ravintola oli kapealla hutongikujalla oleva pieni paikka, jossa oli myös paljon paikallisia. Kung Pao -kana ja tomaattikastikkeessa olevat tofupallerot maistuivat hyvältä. Aika hyvin ruoka meni puikoilla suuhun asti. Nälkäinen oppii nopeasti.

Perjantaina toinen hostellin lähellä oleva nähtävyys. Kielletty kaupunki oli odotetusti vaikuttava ja suuri. Kävelemistä siellä riitti kilometrikaupalla. Parin aukion ja rakennuksen jälkeen mentiin suoraan takaosassa olevalle keisarilliselle puutarhalle. Se tuntui olevan Kielletyn kaupungin parasta antia. Käytiin vielä kurkistelemassa asuinrakennusten sisään ja yksi väliin jäänyt aukio ennen kuin alkoi tuntumaan siltä että nyt on nähty tarpeeksi. Aino lähinnä haaveili, että olisi ilta ja voisi kuvitella kaupunkiin jalkavaimot, eunukit ja kung-fu -soturit (vaikka ei kung-fu -soturit tainneet päästä sisälle) kulkemaan. Välillä tuntui myös, että rakennukset oli restauroitu liian uudennäköisiksi ja kiiltäviksi. Illallisella syötiin ankkaa, joka Ainon mielestä maistui jouluiselle. Yhdessä palassa oli myös jännittävä sisäelin kiinni. Se herkkupala maistui yllättäen parhaimmalle koko annoksessa.

Lauantaina piti hoitaa tärkeitä asioita. Junalippuja kannattaa Kiinassa ostaa ajoissa. Täkäläiset nimittäin junailevat ahkerasti. Liput nukkuma- ja istumapaikoille saatetaan myydä loppuun jo muutama päivä ennen junan lähtöä. Katsottiin netistä sopiva junavuoro Xi'aniin. Valitettavasti siinä näytti olevan kaikki nukkumapaikat varattuina. Emme luottaneet siihen tietoon, joten mentiin asemalle ostamaan lippuja. Pekingin läntinen rautatieasema oli mahtipontinen kaksiosainen laatikkorakennelma. Kokeiltiin ensin ostaa lippuja nykyaikaisesti automaatista, mutta se ei onnistunutkaan ilman kiinalaista henkilökorttia. Etsinnän jälkeen löytyi sitten yhtä kerrosta alempaa lippukassat ja yksi "English Service"-tiski. Helpotus oli suuri kun makuupaikkoja olikin vielä jäljellä. Lounasravintolaksi valikoitui aseman lähellä oleva Bruce Leen kuvalla varustettu kiinalainen pikaruokala. Ruokalistan kuvia näyttämällä saatiin possua ja ankkaa. Tilattaessa luultiin, että ne olisi ollut kanaa ja nautaa, mutta Rainon suorittama makutesti ja lihapalojen pinnassa olevan nahkan ulkonäkö paljastivat totuuden. Ateriaan kuului myös mielenkiintoinen luita ja hedelmänpaloja sisältävä lihaliemi. Ihan hyvää oli kiinalainen pikaruoka, paitsi liemi oli hiukan tylsän makuinen. Suomessakin voisi olla pikakotiruokaketju. 

"Ei tää oo kanaa."

Hostellilepäilyn jälkeen ilta jatkoi ruokailuteemaa. Aino oli lukenut buddhalaisesta kasvisravintolasta, nimeltään Pure Lotus, jo paljon ennen Pekingiin tuloa. Pakkohan sinne oli mennä. Osoite mukaan ja metrolle. Hyvin päästiin oikeaan osotteeseen, mutta ravintola olikin ovelasti sisäpihalla, joten etsimiseen meni 45min. Paikka oli aivan mieletön. (Täällä mä kävisin mun kaikkien ystävien kanssa jos olisi Suomessa. -Aino) Sisään johdatti lyhtyjä pitelevät miehet ja ovella kaadettiin jotain vettä käsille. Jouduttiin odottamaan n. 5min kun ei ollut varausta ja sinäkin aikana muutama ihminen kysyi, että onhan kaikki hyvin. Ravintolassa oli ihanan rauhallinen tunnelma. Hämärä valaistus ja tunnelmallinen musiikki. Siellä tuoksui myös uskomattoman hyvälle. Sisällä oli muutamia katettuja telttatiloja, joissa pöytiä. Saatiin ihan normaali pöytä. Hiukan hävetti, että ollaan liian nuhjuisen ja köyhän näköisiä. Kysyttiin meidän ihanalta tarjoilijalta heti, että voiko maksaa visalla, kun käteistä näytti olevan liian vähän mukana. Meillä oli hyvää englantia puhuva tarjoilija, joka suositteli meille ruokia. Saatiin pähkäilyn jälkeen tilattua ja koitettiin nauttia ja muistaa, että oltiin maksavia asiakkaita. Alkuruoaksi tuli onnellisuusrullat, jotka olivat nimensä arvoisia. Syötiin aivan mahtavia mausteisia sieniä, isoja nuudeleita ja kasviscurryä. Ruokaa oli paljon, eikä kaikkea jaksettukaan. Jälkiruoaksi tuli vielä hedelmä, joka oli laitettu hiilihappojäätä höyryävään kulhoon. kaiken kaikkiaan aisteja hivelevä nautinto. Ai niin, lähtiessä meidän tarjoilija saattoi meidät ovelle ja kätteli. Ovella saatiin vielä tuoksuvat lootuksenkukat. Miltei olisi pitänyt kivuta yhteen pihassa odottavaan mustaan autoon ja karauttaa loistohotelliin. Kyllä sitä oli onnellinen metrossa ja hostellin sängyssäkin.

Ennen hostellin kovapatjaista, mutta silti mukavaa sänkyä, käveltiin metroasemalta hostellille Donghuamen Night marketin läpi. Se on Pekingiläinen alue, joka herää eloon auringon laskettua. Jos tekee mieli iltapalaksi syödä skorpionia, meritähteä, merihevosta, tuhatjalkaista, kovakuoriaista tai liskoa, niitä saa täältä. Pienet bambutikkuun seivästetyt skorpionit heiluttelivat jalkojaan, joten ainakin ne olivat tuoreita. Liskot ja meritähdet näyttivät hiukan kuivilta, eikä niiden parasta ennen -päiväyksestä voinut olla varma. Kummallakaan meistä ei valitettavasti ollut Pure Lotuksen jälkeen nälkä, joten herkut jäi kokeilematta. Krääsäkojuja oli myös yllin kyllin, mutta yritetään olla täyttämättä rinkkoja yhtään enempää.

Sunnuntaina tehtiin kuten monet paikalliset ja mentiin puistoon. Kielletyn kaupungin rakennustöistä on aikoinaan jäänyt maa-ainesta sen verran yli, että se kipattiin yhteen kasaan Kielletyn kaupungin pohjoispuolelle. Näin saatiin Kielletylle kaupungille myös feng shuin vaatima vuori, sillä Peking on hyvin litteää maastoa. Nyt tällä kukkulalla on puistoalue. Kiinalaiset puistot ovat väkimäärän vuoksi sellaisia, ettei ruohikolla saa tallustella. Puistotyöntekijöiden sähköautot soittivat ajellessaan joululauluja, eläkeläiset lauloivat poliittisia kuorolauluja, tanssia harrastettiin karaoketaustoja muistuttavien sävelmien tahdissa ja miehet esittivät jonkinlaista kiinalaista räppiä. Ylös kiipeämällä avautuu hieno näkymä Pekingin ylle. Paitsi jos on (savu)sumuinen päivä. Nyt näkyi suunnilleen Kielletyn kaupungin eteläiselle portille asti. On ollut myös pari kirkasta päivää eikä koko ajan pelkkää sumua.

Alkuillasta turistikärpänen puraisi taas. Tunnin metroilun päässä keskustasta on Kiinan kuuluisin linnunpesä, eli olympiastadion. Stadionin edustalla olevalla kävelykadulla myytiin kaikenlaista matkamuistoa, leijaa ja tilpehööriä. Parin turistipönötysvalokuvan jälkeen vatsa mourusi ja siellä olikin sopivasti ruokateltta, jossa pienistä kojuista sai jos jonkinmoista syötävää. Syötiin hyvät nuudelikeitot. Kokki veisteli nuudeleita isosta taikinaköntistä suoraan kiehuvaan veteen. Sieltä sitten kippoon ja hyvää soosia päälle. Nam.

Turistipönö

Mitäpä olisi Kiinan matka ilman Kiinan muuria. Maanantai-aamulla meillä oli varattuna retki muurille. Raino halusi jotain muuta kuin turisteja täynnä olevan muurikokemuksen, joten kohteeksi valittiin Jinshanling. Hypättiin paikallisbussiin ja etsimme toisen hostellin, jonka kautta retki oli varattu. Siellä nousimme pikkubussiin ja parin tunnin ajomatka muurille alkoi. Kuski ajoi reippaasti liikenteessä pujotellen, kuten täällä on tapana. Hieman ennen kuin päästiin perille, pysähdyttiin moottoritien levikkeelle ja kyytiin nousi myös toinen opas. Itse muurilla oli pitkä ja hikinen 6km kävely, 22 vartiotornia, huikeita maisemia, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Puolivälin jälkeen muuri oli huonommassa kunnossa ja paljon raskaampi kulkea. Joissain paikoissa kulkeminen alkoi olla jo oikeasti vaarallista. Mongolialaiset pienet kaupustelijanaiset seurasivat koko matkan meitä ja muita yrittäen myydä juotavaa, t-paitoja sekä matkamuistoja. Meillä molemmilla jalat oli väsyt ja tärisevät kun päästiin takaisin bussille. Paluumatkalla bussikuski herätti torkkuvat matkustajat tekemällä nopean väistöliikkeen.

Tiistaina aamukahvin jälkeen Laamatemppeliä ihmettelemään. Siellä suitsukkeet paloivat ja ruokuspyörät pyörivät. Pitihän niitä itsekin pyöräyttää muutama kierros. Yksi pyörän pyörähdys vastaa vuosien mietiskelyä ja rukoilua. Viisas pääsee vähemmällä. Temppelialueella munkit tekivät kaikkea mitä munkit yleensä tekevätkin; rukoilevat, polttavat suitsukkeita ja sen semmoista munkkitoimintaa. Rakennuksissa oli sisällä erilaisia buddhapatsaita ja yksi patsaista oli jopa 13m korkuinen.

Temppelikierroksen jälkeen syömään ja sitten lähellä olevaa hutongialuetta kohti. Matkalla oli paljon pieniä soitinkauppoja. Ei ostettu Rainolle bassoa eikä Ainolle rumpuja. Hutongin vilkkaimmalla kadulla oli monia kivoja kauppoja, joista olisi saanut tuliaisia ostettua. Mutta rinkoissa ei vieläkään ole semmoisille tilaa. Pimeän tultua katu alkoi olla taynnä ihmisiä, sähkömopoja, skoottereita, riksoja ja pyöriä. Postikortteja ostettiin. Tilpehööri ja hilavitkuttimet sai jäädä muille. Yhtä pientä kiinalaista kukkopillin ja nokkahuilun yhdistelmää alkoi tekemään mieli, mutta ehkä semmoinen löytyy halvemmalla jostain muualta.

Keskiviikkona ennen Xi'aniin lähtöä ehti vielä käymään Kesäpalatsilla. Kesäpalatsin puistossa oli hieno lampi täynnä lootuksen lehtiä, lumpeita ja kultakaloja. Rannassa oli katettu kävelytie, jonka kattorakennelmissa oli paljon erilaisia maalauksia.

Kesäpalatsilta sitten ajoissa takaisin hostellille hakemaan rinkat. Rinkkojen kanssa ahtauduttiin kaikkein ruuhkaisimpaan metroon mitä ollaan tähän mennessä koettu. Oli siellä meille tilaa kun vain meni ottamaan sitä. Hiukan arvelutti päästäänkö ulos oikealla pysäkillä vai jäädäänkö jumiin. Päästiin kyllä ja tallusteltiin rautatieasemalle.

Peking on iso. Joka kerta kun olimme menossa johonkin ja alkoi tuntumaan siltä, että olemme menneet määränpään ohi, olimmekin vasta puolivälissä. Metrolla pääsi paikasta toiseen suhteellisen vaivattomasti. Aluksi turvatarkastus, lippujen osto, lipulla portista laiturialueelle ja oikeaan suuntaan menevän metron löytäminen. Kertaakaan ei ollut edes mitään aivan älytöntä ruuhkaa. Opasteet ja kuulutukset olivat myös englanniksi, mistä oli suuri apu. Näistä Kiinassa näkyvistä englanninkielistä käännöksistä onkin tullut hyvää viihdettä joka puolella. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että käännökset ovat hullunkurisia. Kyllä niistä silti tajuaa mitä on alunperin haluttu sanoa.

Pekingin julkisten vessojen yhteydessä olevat varoituskyltit eivät varsinaisesti houkutelleet käymään niissä.

- R & A

Kiinan mahtava palomuuri

Pekingissä ollaan. Kokeillaanpa onko Kiinan palomuuri tehokas vai pääseekö sieltä helposti läpi. Aiemmin kokeiltaessa ei blogia pystynyt päivittää, mutta nyt taitaa olla estot kierretty. Testing 1 2 3... 

Edit: Lisätäänpä tänne vielä tiedoksi, että blogin päivitys toimi sähköpostin kautta. Myös vpn:llä saa kierrettyä palomuurin.

-R

Kentällä ajoissa, turvatarkastuksesta ja passintarkastuksesta heittämällä läpi. Koneen lähtöön vielä tunti aikaa. Moskovan kentällä vaihto Pekingin koneeseen. Toivotaan, että myös rinkat vaihtaa konetta.

Tulikohan kaikki tarvittava mukaan? Kyllä kai. Passi, viisumi ja rahaa on. Siinähän ne tärkeimmät. Ainon rinkka painoi 10,7 ja Rainon 9,7kg. Aika kevyillä kantamuksilla päästiin siis matkaan.

Saa nähdä kuinka hyvin pystyy blogia päivittämään Kiinassa. Kiinan mahtava palomuuri saattaa heittää kapuloita rattaisiin. Katsotaan löytyykö muurista blogipäivityksen mentävää reikää. Yritetään.

Ei jännitä, mutta oltaispa jo perillä. Tuhannet kiitokset kaikille, jotka auttoivat muuttamaan ja erityisen lämpimät Ellulle viime päivien kodista ja Johannalle kyydistä kentälle. Luvataan pitää itsestämme ja toisistamme huolta, nauttia, pitää horisontti suorassa ja syödä paljon kiinalaista ruokaa :)

-R & A

Saatiin blogi vihdoin auki..

Aika hässäkkää ollut viimeiset viikot. Ylihuomenna lähtö. Pieni jännitys alkaa jo kihelmöidä mahanpohjassa. Kämppä on saatu eilen tyhjäksi ja matkatavarat odottaa vieressä viimeistelypakkaamista. Rainolle jää rinkkaan ilmeisesti hyvin tilaa ja minun pitää vielä skarpata, että minullekin jäisi edes vähän. Tänään haetaan hiluja taskun pohjalle ja huomenna pitäisi sitten vielä saada pari asiaa hoidettua. Sitten pitäisikin keskiviikkona aamuvarhaisella matkustaa bussilla lentokentälle ja lähteä.

-A