lauantai 8. helmikuuta 2014

Georgetown

Lähdimme hiippaillen puoli kuudelta aamuyöllä joogaretriitistä kohti mäen alta lähtevää taksia. Paikan koirat, Courage sekä Crackles, saattoivat meidät taksille saakka ja juoksivat vieläpä taksin perässäkin hetken. Tippa meinasi tulla linssiin ja teki mieli huutaa kuskia pysäyttämään taksi. Oli melkoisen haikeaa jättää retriitti taaksemme, erityisesti kun emme edellisenä päivänä tajunneet jättää jäähyväisiä. Olisi sitä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Vaikka erityisesti Ainolla oli alkanut jo reissujalkaa vipattaa. Missään emme ole viettäneet kahta viikkoa paikoillaan ennen retriittiä. Saa nähdä maltammeko sen jälkeen.

Taksi vei meidät satamaan, josta alkoi jälleen matkaaminen. Ei muuten tuntunut ollenkaan niin puuduttavalta kuin aiemmin. Lautta, bussi, minivan1, minivan2 ja hups keikkaa, löysimmekin itsemme 15h myöhemmin korttelin päästä varaamastamme hostellista. Mahtava säkä eli mäihä. Tsekkasimme itsemme sisään viehättävään hostelliin, kävimme syömässä ja painuimme pehkuihin. Seuraavana päivänä varsinkin Ainon aivot alkoivat pyörähtää ylikierroksille (ei sitä rauhaa sitten kauaa kestänyt). Kaikki heti nyt ei ole paras mahdollinen asenne ja tapa lähteä suunnittelemaan. Rainon aivot eivät pysyneet Ainon ajatuksenjuoksun ja puhe- ja mietintätulvan mukana. Väärinkäsityksiä sattui. Vaihdettiinpa välissä vielä hostelliakin. Uuden hostellin ikkunaton huone oli omiaan auttamaan Ainoa unirytmin sekoittamisessa. Reissulla ei kannata stressata kaikkea mahdollista ja mahdotonta varsinkaan keskellä yötä yksinään (eikä kyllä kotonakaan).


Yhteensä vietimme kahdeksan päivää Georgetownissa. Molemmat tykästyimme paikkaan kovin ja onnistuimme kaikesta huolimatta saamaan siitä kivasti irti. Ensimmäisenä on mainittava ruoka. Söimme varmaan koko reissumme parasta ruokaa tässä kaupungissa. Koska majoituimme Georgetownissa, saimme kotoisalta tuntuvaa erittäin maukasta kiinalaista sekä halpaa intialaista. Kävimme myös tunnelmallisissa kahviloissa, jotka valitettavasti olivat hintavia, mutta mukavia paikkoja istuskella. Katuruokaakin kokeilimme muutamaan kertaan, mutta ainakaan Aino ei siitä niin kovin innostunut. Maistoimme kuitenkin mm. kalapullakeittoa ja osterimunakasta. Yhtenä iltana kävimme katsomassa "47 Ronin" leffassa, jossa mussutimme karamellipopkornia kaksoispenkillämme. Miksei Suomessa oo sellasia treffipenkkejä? Oli kätevää, kun Aino pystyi hakemaan lämpöä ja turvaa Rainosta.


Saimmepa me aikaan myös turisteilua syömisen ja miettimisen lisäksi. Yhtenä päivänä kierrettiin kameramuseo, Pinang Peranakan kartano sekä Khoo Khongsi. Hauskaa oli ja mielenkiintoisia paikkoja. Kävelimme myös Georgetownin vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ihaillen katutaidetta, arkkitehtuuria sekä veden päälle rakennettuja klaanien laiturimajoja.

3D-kuvausvälineitä hipstereille

Väsähtänyt kiinalainen turisti







Saimme jopa eräänä päivänä mentyä paikallisbussilla Penangin luonnonpuistoon. Reissu ei alkanut kauhean mallikkaasti, kun Aino pelästyi toden teolla valtavaa vastaan tullutta varaania ja Rainon jalat olivat vielä spagettia joogaamisesta. Jotenkin kuitenkin onnistuimme vaeltamaan alueen kärjessä olevalle majakalle (yhteensä noin 5km), jonka portti oli kiinni. Kiva yllätys 1,2 km ylämäen jälkeen. Onneksi majakassa olevat turistit huikkasivat portin olevan auki ja kiipesimme majakkaan. Maisemat olivat upeat ja Aino yhtä hymyä, kun kauan kytenyt unelma majakkaan pääsemisestä toteutui. Jee. Näimmepä vielä musta ison otuksen puussa, jota aluksi luulimme apinaksi kunnes lähemmin tarkasteltuna huomasimme sen olevan orava. Iso sellainen. Reippailimme vielä alas majakalta ennen kun luovutimme ja otimme veneen takaisin lähtöpisteeseen. Kuuden kilometrin viidakkoreippailu eläimineen yli kolmenkymmenen asteen lämmössä oli meille oikein riittävä. Ainolla loppui bussipysäkillä usko bussin tulemiseen, joten reippailimme vielä reilun kilometrin päähän bussillekin. Bussissa sitten tuoksuimme vähemmän hyvältä kanssamatkustajien iloksi.










Kaikkien arvontojen ja sähläilyjen jälkeen onnistuimme lähtemään Georgetownista aamulautalla kohti Langkawin lomasaarta. Saimmepa vielä kyydin majatalomme isännältä ja säästyimme yhdeltä rinkkojen raahaamiselta. Aina plussaa.

-A (&R)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti