lauantai 8. helmikuuta 2014

Koh Lanta, Khao Lak ja Ainon perhe

Asioilla ei aina ole tapana mennä niin kuin Strömsössä. Niinpä ei tälläkään kertaa. Lennot Phnom Penhistä Bangkokiin sekä Bangkokista Krabille sujuivat oikein kivasti. Tuntui ihanalta matkata vauhdilla kahden kuukauden bussimatkojen jälkeen. Pienelle Krabin lentökentälle päästyämme pöyristyimme melkoisesti taksin hinnasta, joten päädyimme ottamaan lentokenttäbussin hostellillemme. Koitimme varmistella, että bussi pysähtyy varmasti ennen Krabin keskustaa, jotta voimme jäädä pois. "Yes, yes. Get in!" oli vastaus, mutta eihän se pysähtynyt. Krabin keskustassa sitten koitimme selittää, että pitäisi päästä takaisin päin. Vastaukseksi saimme vain "just wait", emmekä muita selityksiä. Aino alkoi olla jo aika tuskaantunut epätietoisuuteen ja odottamiseen, kunnes loppujen lopuksi eräs herra heitti meidät hostellillemme minivanilla. Sinne päästyämme aloimme jo tilailla taksia aamuksi, ennen kuin saimme viestin Harjulalaisten lennon olevan 10h myöhässä. Inhottava takaisku. Tarkoituksenamme oli ottaa heidän kanssaan lentokenttäkuljetus Koh Lantalle aikaisin seuraavana aamuna. Ainoa hermostutti ja itketti. Koska olimme yli kahdeksan kilometrin päässä Krabin keskustasta ja hostellin pitäjä osasi vain auttavasti englantia, oli tilanne hieman onneton. Unettoman yön jälkeen päädyimme ottamaan sikahintaisen pimeän taksin Koh Lantalle. Siellä oli vastassa jo viikon lomailleita rakkaita, joten eipä harmittanut tippakkaan.

Illalla saapuivat loputkin Ainon perheestä ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Viikko Koh Lantalla sujui aika pitkälti samalla kaavalla: Aamupalaa, lapset (kolme viidestä) kerhoihin, pikkuisemmat päikkäreille, isommat uimaan, lounasta, uimaan, illalista ja nukkumaan. Oli ihanaa seurata lasten loputonta riemua uima-altaassa ja ihmettelyä erilaisten ötököiden suhteen. Hienosti osasivat vanhimmat tilata itse ruokaa ja kiitellä syötyään. Eivät vaan maksaneet laskua kertaakaan. Menoa hieman haittasi porukkaa kiertänyt enterorokko sekä flunssa, joka kaatoi Rainonkin sänkyyn muutamaksi päiväksi. Rakkaan kälyn kauhuksi ensimmäisenä päivänä vuokrattiin neljä skootteria, joilla käytiin ajelemassa ensin miehet porukalla ja sitten naiset. Kivaa oli taas hieman päristellä. Lapsetkin pääsivät illan ravintolareissulla kyytiin ja Eila-mummi eksyikin hieman. Yhdessä tehtiin kaksi päiväretkeä. Yhtenä päivänä ajeltiin minivanilla ympäri saarta ja kävimme mm. mangrovemetsää ihmettelemässä ja toisena veneellä snorklailemassa. Hauskoja reissuja ja lapsetkin jaksoi mallikkaasti (aikuisista en ole niin varma). Kaiken kaikkiaan Koh Lanta oli oikein kiva paikka. Vaikka hotellihuoneen edessä oli haiseva oja, alueella varaaneja, rannalla pieniä rapuja (ällöttäviä) ja meno aika turistinen. Ruoka oli lähiravintoloissa hyvää ja pikkusisko ja käly ainakin saivat shoppailtua.














Viikon päästä siirryttiin minivaneilla Khao Lakiin. Rainon kanssa oltiin ensimmäiset perillä seuraavassa kohteessa ja hotellihuoneeseen päästyämme pääsi pieni tuskan huokaus. Ainon äiti Eila oli majoittunut kanssamme Koh Lantalla ja koska huone siellä oli iso, oli järjestely oikein hyvä. Khao Lakin hotellissa lisäsänky oli aivan kiinni parisängyssä ja vaikka Eila onkin rakas, oli oma tila hieman liian vähäinen. Eilankin mielestä huone oli hieman liian tiukka kolmen aikuisen majoitukseksi. Niinpä hän varasi itselleen oman bungalowin ja tämä oli varmasti paras vaihtoehto. Eipä tainnut nukkua kuin yhden yön yksin bungalowissaan, muuten riitti pieniä vieraita joka yölle. Khao Lakissa lapsille ei ollut kerhoa, joten aktiviteetteja täytyi keksiä itse hiukan enemmän, joten pelattiin unoa ja uitiin. Saatiinpa myös kaksi uutta uimataitoista maailmaan, kun tädin vanhimmat murut oppivat uimaan. Hotellin alueella vilisti käärmeitä, jotka hotellin henkilökunta kyllä tappoi. Eilaa käärmeet kauhistuttivat ja Ainollekin alkoi tulla oikein kammo, vaikka moiset otukset eivät ennen olleet pelottaneet. Lasten mielestä käärmeiden tappaminen oli väärin ja he koittivat kovaan ääneen sitä estellä. Khao Lakissa pysyttiin enemmän paikoillaan. Käytiin ratsastamassa norsuilla ja viiden aikuisen porukalla käytiin Similanin saarilla snorklaamassa. Se oli mahtava retki. Osa porukasta kävi Phuketissakin shoppailemassa. Khao Lak ei Similanin saaria lukuunottamatta hurmannut. Paikka tuntui olevan vain turisteille tehty.





Oli ihanaa nähdä meille molemmille hyvin rakkaita ihmisiä, joita olikin jo ollut kova ikävä. Paikoilla ei meille ollutkaan niin suurta merkitystä kuin paikalla olleilla ihmisillä. Ensimmäinen lomamatka missä oltiin ihan koko perhe. Välit säilyivät ja kaikki nauttivat. Toistekin lähdettäisiin samalla porukalla lomalle. Kun viimeisenä aamuna Rainon kanssa odotimme minivania viemään meitä eteenpäin kyllä oli hiljaista ja tippa meinasi tulla linssiin.

-A (&R)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti