maanantai 6. tammikuuta 2014

Phnom Penh

4000 saarella mietimme reittivalintaamme melko tarkkaan. Koska luimme painajaismaisia kuvauksia matkasta sieltä Siem Reapiin, päätimme suunnata ensin Kambodzan pääkaupunkiin, Phnom Penhiin. Matka oli jälleen mielenkiintoinen. Lauttamatka n. 1h mantereelle, siellä lyhyt kävely ja odottelua 1h, jälleen lyhyt kävely ja vajaan tunnin odottelu. Sitten päästiin VIP-bussiimme, jonka kunto oli ollut vip n. 10-20 vuotta sitten. Ostimme viisumin selvittelyn 30 USD "matkaoppaalta", koska kaikki muutkin tuntuivat tekevän niin. Maksoimme näin ollen 3 USD keplottelijalle melko helposta muutaman luukun hakureissusta. Eikä asia haittaisi jos 3 USD mainostettaisiin palvelumaksuna, mutta nämä herrat väittävät kyseessä olevan ihan pakollisista maksuista. Toisaalta näin bussi pääsi jatkamaan matkaa varmasti nopeammin kuin jos jokainen matkaaja hoitaisi homman itse. Bussimatka oli kuin aina. Melko puuduttava. Pääsimme Phnom Penhiin kuitenkin vain tunnin myöhässä ja vastassa oli ilmainen kuljetus hostellille. Tuntui mukavalta, kun ei tarvinnut alkaa neuvottelemaan kyydistä tyrkkyjen tuktuk-kuskien kanssa.

Emme olleet etukäteen hirveästi miettineet Phnom Penhin suunnitelmia. Ensimmäisenä päivänä aamupalan jälkeen suuntasimme kävellen kohti Kuninkaan palatsia ja vieressä olevaa temppeliä. Virhe. Päivä oli niin kuuma, että jo lyhyen kävelyn jälkeen tuntui kuin sulaisi (tähän kuumuuteen muka tottuu). Pysähdyimme muutamassa ravintolassa vilvottelemassa ja juomassa hedelmäpirtelöitä ennen kuin pääsimme perille. Ihan kivoja tönöjä ne oli, siis kauniita rakennuksia. Muutama muukin turisti oli paikalle eksynyt. Otettiin tuktuk takaisin hostellille ja sovittiin kuskin kanssa sopiva hinta seuraavan päivän kierrokselle.


Cityapina


Kambodzan menneisyydessä on synkkä aika. Vuoden 1975 huhtikuusta vuoden 1979 tammikuulle vallassa olivat Pol Pot ja Khmer Rouge. 2-3 miljoonaa ihmistä pakotettiin vallankaappauksen myötä pois kaupungeista maaseudun työleireille. Tavoitteena oli luoda utooppinen agraariyhteiskunta. Tänä aikana kuoli ja teloitettiin eri arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä. Tähän synkkään ajanjaksoon lähdimme tutustumaan. Ensiksi vierailimme kuoleman kentällä, joka oli toiminut Khmer Rougen teloituspaikkana. Kierros siellä oli hyvin järkyttävä ja paikka jäi varmasti mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Kuoleman kentälle pystytetty pagoda
Sateet huuhtovat vieläkin maasta esille hampaita ja luita

Pagodan sisälle on kerätty ja lajiteltu haudoista löydetyt pääkallot

Jatkoimme vielä S-21 -vankilaan, jossa ihmisiä oli kidutettu kuoliaaksi ja eloonjääneet "rikoksensa" tunnustamisen jälkeen vietiin kuoleman kentälle. Vankila oli ollut alunperin koulu, jonka luokkahuoneista oli sitten tehty vankikoppeja. Tämäkin paikka oli mieleenpainuva. Päivä oli sadekuuroinen ja harmaa. Oltiin melko hiljaisia koko päivän ja niin oltiin päivän iltakin. Vaikea sanoin kuvailla kuinka paljon ajatuksia päivä herätti. Ihmisen julmuus tuntuu välillä olevan rajatonta.





Viimeisenä päivänä käytiin hiomassa tinkimistaitojamme Central marketissa. Paikka oli arkkitehtuuriltaankin komea ja sisältä sai ostettua jos jonkinnäköistä. Käteen jäi kuitenkin vain muutamat haaremihousut Ainolle ja kalsongit Rainolle. Phnom Penh oli rauhallisen Etelä-Laosin jälkeen meluisa, likainen ja kaoottinen. Kadulla roskia keräävät tai kerjäävät lapset muistuttivat köyhyydestä. Tuktuk-kuskit olivat sinnikkäitä. Apinat kulkivat sähköjohtoja pitkin. Öisin ukkosti niin, että Ainoa pelotti. Söimme kuitenkin muutaman kerran oikein hyvin. Paras ruoka taisi olla Friends nimisessä katulapsia ravintola-alalle kouluttavassa ravintolassa. Kaupunki jätti olon hieman levottomaksi ja sekavaksi. Oli mukava jatkaa matkaa eteenpäin.

Phnom Penhissä ei olisi kiva mopoilla. Liikenne oli välillä erittäin kaoottista.
Minivan on tilaihme johon  mahtuu 15 matkustajan lisäksi matkatavarat ja kaksi mopoa
Central market


-A&R

1 kommentti:

  1. Kuoleman kentällä tuntui todella karulta ja tämä on meidän oman aikamme historiaa.

    VastaaPoista