Kampot ja Kep

Ennen Kambodzaan menoa Kampotin kaupunki oli alkanut kiinnostamaan Ainoa paljon. Sinne oli päästävä. Pieni joenrantakaupunki on kuuluisa alueella kasvavasta huippupippurista, jota rahdataan euroopan kalliisiin ravintoloihin. Lähdimme matkaan Pnhom Penhistä iltapäivällä. Bussimme oli enemmänkin minibussi, jossa oli onneksi toimiva ilmastointi ja kohtuullinen jalkatila. Pyöripä siellä vielä elokuvat viihdykkeenä. Matkalla näkyi täyteen ahdettuja kulkuneuvoja ja melkoisia ruuhkia. Kambodzassa oli meneillään jonkinmoiset festivaalit, jotka tässä maailman kolkassa ovat ilmeisesti jokakuisia. Kampotiin pääsimme tunnin myöhässä pimeän jo laskeuduttua. Bussista ulos päästyämme koitimme hätistellä tuktuk-kuskeja ympäriltä ja saada sovituksi suunta josta etsiä majataloa.

Päädyimme Kampotin guesthouse streetille, jonka majatalot olivat miltei täyteen buukattu. Löysimme mielestämme kohtuuhintaisesta majatalosta bungalowin. Tämäkin majatalo oli täyteen buukattu, mutta varauksen tehneet eivät olleet ilmestyneet ajoissa paikalle. Majoituksen valinta oli virheellinen ja nyt hieman naurattaa ettemme lähteneet uutta etsimään ensimmäisen yön jälkeen. Bungalowissa oli molemmille omat leveät sängyt. Ensimmäisenä iltana Raino nukahti nopeasti omaansa ja Aino vielä lueskeli omassaan. Siinä lueskellessa seinien välistä alkoi kuulua rapinaa. Muutaman tunnin rapinan sekä viereisen lammen lotinaa kuunneltuaan Aino herätti Rainon. Raino ei oikein unenpöpperössä tajunnut mitä tapahtuu ja nukahti pian uudelleen. Ainokin sai unenpäästä kiinni tungettuaan korvatulpat korviin ja hivuttauduttuaan Rainon kylkeen kiinni. Jotenkin sitten seuraavana päivänä varattiin bungalow vielä neljäksi yöksi. Joka yö sama meininki jatkui. Tosin muina öinä Rainokin kuunteli rapinoita. Niihin myös yöllä heräsi. Se mikä rapinat aiheutti jäi epäselväksi. Rainon mielestä kyseessä oli lisko. Aino oli yhtenä päivänä näkemänsä rotan kannalta. Joka tapauksessa nukuimme Kampotissa huonosti. Rapinat eivät muuten enää aamuviiden jälkeen haitanneet kun aurinko alkoi paistaa. Hauskaa miten mielikuvitus väsyneenä ja pimeällä saa miettimään ties mitä kauheuksia.

Kampotin vankilassa on keskimäärin kaksi länsimaalaista vankia koko ajan. 

Muuten Kampot oli paikkana oikein viehättävä. Kahtena päivänä pyöräiltiin ympäri kaupunkia. Nautittiin mukavista kahviloista ja ravintoloista ja leppoisasta meiningistä. Kahdeksi päiväksi vuokrattiin skootterit, jotka olivat varmasti Kampotin huonoimmat. Molempien jarrut olivat kyseenalaisessa kunnossa. Ainolla oli ensimmäisenä päivänä rikkinäinen kypärä ja toisena lippis-mallinen muovikuori. Ihan turvassa siis. Ensimmäisenä päivänä ajoimme läheiselle Bokor-vuorelle. Kyseessä on luonnonsuojelualue, mutta siitä huolimatta huipulle kiemurteli upouusi asfaltoitu tie. Tietä oli mukava ajella. Huipulla oli vaan melkoisen viileää. Eikä sitä yli 30 asteessa tajunnut ottaa riittävästi vaatetta mukaan. Syötiin lounasta pienen vesiputoksen luona ja jatkettiin matkaa hylätylle kasinolle, joka oli upealla paikalla. Ihailtiin maisemia hetki ja kiemurreltiin takaisin lämpöön. Alueella on myös uusi kasino ja kovasti rakennusprojekteja. Sekin tuntui hassulta luonnonsuojelualeella. No alueella on kuulemma joskus ollut tiikereitä ja apinoita, joita ei enää ole koska ovat joutuneet pataan. Näin täällä.

Uusi kasino-hotelli

Vanha kasino edestä...

...ja takaa

...sekä sisältä

Liikennemerkkikin kertoo, että tie on mutkainen

Seuraavana päivänä lähdimme skootteroimaan kohti Kepin rannikkokaupunkia, tarkoituksena katsastaa pippuriviljelmiä ja suolakenttiä matkalla. Ajoimme pois kaupungista ja kaarsimme pienelle hiekkatielle, jonka ajattelimme johtavan pippuriviljelmille. Samaa tietä kulki tuktuk ja muutama muukin turisti skootterilla. Jäimme kuitenkin hetkeksi arpomaan ajetaanko huonokuntoista tietä vai palataanko takaisin ja hukkasimme muut. Jatkoimme matkaamme ja kun pysähdyimme risteykseen arpomaan, viittoi noin 10-vuotias poika meitä seuraamaan. Kysyimme lähes täydellistä englantia osaavalta pojalta tietä ja totesimme olevamme väärällä polulla. Poika olisi halunnut olla oppaamme ja näyttää läheisen luolan. Kieltäydyimme kuitenkin tarjouksesta. Matkaa jatkettuamme pääsimme isommalle tielle ja olimme kartalla. Eksyimme kuitenkin taas hetken kuluttua kun käännyimme väärälle hiekkatielle. Hauskaa oli ajella pitkin Kambodzan maaseutua, mutta tämä aiheutti pienen aikataulullisen ongelman. Pöllähdimme kyllä kesken ajon eräälle viljelmälle, mutta siellä ei kierroksia pippuripuskille ollut. Eksyimme vielä hieman ennen kuin pääsimme Kepiin asti, jossa huomasimme Rainon etukumin olevan melkein tyhjä. Skootteri oli hieman ennen Kepiä alkanut tuntumaan siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Onneksi jo toinen henkilö, jolta kysyimme, osasi auttaa: "Isällä on korjauspaja. Aja sinne". Aino odotteli ravintolassa ja 20min myöhemmin Raino palasi ehjän eturenkaan kanssa. Nautimme Kepin kuuluisaa rapua (jota emme osanneet syödä), ajoimme pienin siivun kaupunkia ja suuntasimme takaisin kohti Kampotia. Tässä vaiheessa oli jo alkanut hämärtämään. Loppumatka ajettiinkin pilkkopimeässä maailman pölyisimmällä tiellä. Kampotin laidalla oli vieläpä tiehen ilmestynyt reikä ja sen myötä ruuhka. Onneksi skootterilla pääsee melkein mistä vaan. Eli pientä kuraista polkua paikan ohi ja taas oli melkoinen voittaja-olo kun palautimme skootterit.

Pienen kylän bensa-asemalta tankattiin pari limupullollista skoottereihin

Tuoretta rapua ja tuoretta pippuria. Nam.

Kalastajat toivat lisää tuoretta mustekalaa  ja muita herkkuja ravintoloille

Mustekalojen perkaamista

Jättirapu toivottaa tervetulleeksi Kepiin

Seuraavana aamuna oli taas pakkailun vuoro. Aino kävi vielä shoppaamassa Kampotin pippuria matkaan (ehkä jopa aitoa) ennen kun jätimme ihanan (ehkä vain hieman epäonnisen) Kampotin taaksemme.

-A&R