sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Yangshuo

Lauantaina 21.9. Guilinin lentokentällä taksikuski odotti lapun kanssa, jossa oli Rainon nimi kirjoitettuna. Raino oli varannut kuljetuksen hostellille (Rainon mielestä palvelu oli niin hienoa ja helppoa, että saa nähdä paljonko rahaa moiseen vielä humahtaa). Oli kuitenkin ihan kiva kun ei jouduttu hinnasta neuvottelemaan tai osoitetta selittämään. Päästiin siis hostellille helposti. Siellä kohdattiin myös ensimmäinen suomalainen matkaaja, jonka kanssa hetki turistiin. Ei oltu Guilinissa kuin se yksi yö. Hostellin aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat. Sitten kohti bussiasemaa ja Yangshuota.

Liput saatiin pikavuoroon. Bussiasemalla ei ollutkaan ihan helppo löytää oikeata bussilaituria ja lipussakin tärkeimmät tiedot oli kiinaksi kirjoitettuna. Viimein varmistui oikea laituri, kun vertailtiin erään kiinalaisen pariskunnan kanssa lippuja. Heillä oli liput aiempaan bussin, jonka lähtö oli reilusti myöhässä. Mutta ei tarvinnutkaan enää pitkään odottaa, kunnes he pääsivät matkaan. Muutaman minuutin päästä siitä meidän bussi saapui ja oli aika mennä kyytiin. Lippuun oli merkitty paikat, jotka meillä olivat heti kuskin takana.

Kuski tuntui ottavan aika tosissaan sen, että ajaa pikavuoroa. Noin seitsemän sekuntia sen jälkeen kun lähdettiin liikkeelle, alkoi armoton tööttäily ennen kuin oltiin edes päästy bussiasemalta tielle. Jos muut tielläliikkujat eivät nähneet isoa bussia, sen ainakin kuuli. Kun edellä ajava kulkuneuvo jätti vähänkin tilaa oikealle tai vasemmalle, meidän kuski oli heti täyttämässä sitä. Hurjastelua rauhoitti hieman se, että välillä toinen käsi piti puhelinta korvalla ja keskustelut raikuivat matkustajien iloksi. Silloin ei pystynyt samalla ohjaamaan, tööttäilemään ja vaihtamaan vaihteita.

Pomppuiselle maantielle päästyämme vauhti vain kasvoi. Alkoi huima ohittelunäytös, joka kesti lähes koko matkan ajan. Ei voi valittaa, että bussimatkailu on tylsää. Kun edellä ajava oli tarpeeksi lähellä, mentiin ohi joko perinteisesti vasemmalta, tai pientareen kautta oikealta, jos siellä oli tarpeeksi tilaa. Ei ollut väliä oltiinko mutkassa tai ajamassa mäkeä ylös. Vastaantulijoita otettiin huomioon vasta siinä vaiheessa, kun ohitus oli jo alkanut. Silloin kuski tööttäsi ja ilmoitti näin kohti ajavalle autolle, että heidän kaista on nyt valitettavasti varattu vastakkaiseen suuntaan ajavalle isommalle autolle. Toiseen suuntaan ajelevat vastasivat monesti tööttäilemällä tai valoja vilkuttelemalla ennen kuin antoivat kohteliaasti tilaa tai ohitus ehti päättyä ennen kohtaamista. Yksi jännittävimmistä ohituksista oli semmoinen, että meidän edellä oli henkilöauto ja henkilöauton edessä kuorma-auto. Juuri kun olimme pääsemässä henkilöauton rinnalle, tämä lähti ohittamaan kuorma-autoa. Siinä sitten ajeltiin kolme rinnakkain kaksikaistaisella tiellä ja vastaan oli samaan aikaan tulossa äänitorvea soitteleva ja valoja vilkutteleva rekka. Tässä kohtaa Ainon mielestä oli kivempaa alkaa katselemaan omia silmäluomia. Hienosti päästiin melkein kokonaan omalle kaistalle ennen vastaan tulevaa liikennettä ja oltiin menty myös kahdesta autosta ohi. Matkan aikana vain yksi auto pääsi livahtamaan meidän ohi viekkaasti pientareen puolelta, koska kuskimme oli keskittynyt taas puhumaan puhelimessa.


Perille päästiin Yangshuohon ja käveltiin majapaikkaan, joka oli Fun Sam's Bed and Breakfast. Vastassa odotti hyvää englantia puhuva Sam, joka toivotteli tervetulleeksi ja johdatti meidät huoneeseen. Sängyssä oli Angry Birds -lakanat vaikkei Sam tiennytkään, että se on suomalainen brändi. Saimme myös tietää, että olimme ensimmäiset suomalaiset heidän asiakkainaan. Mukavan kotoisa paikka. Illalla poikettiin syömään läheiseen kalaravintolaan. Kala oli ainakin tuoretta, kun tarjoilija haki sen ämpäristä polskimasta ja vei keittiöön kokille.

Fun Sam's B&B
Maanantaina alkoi sateet. Taifuuni Usagin jäänteet lähestyi Yangshuota ja sen mukana tuli pilviä ja sadetta. Aamupalaksi Samin äiti oli tehnyt hyviä nuudeleita. Vatsat tyytyväisinä napattiin sateenvarjot mukaan ja suunnattiin kaupungin läpi joelle. Matkan varrella poikettiin paikallisella torilla. Kasvisten lisäksi siellä myytiin, kotiloita, kalaa, rapuja, sammakoita ja käärmeitä. Lihapuolella ei tällä kertaa huomattu käydä. Joen rannalla oli mukavan rauhallista, mitä nyt muovisiin "bambu"veneisiin yrittivät saada meitä jokiristeilylle. Samalla reissulla Aino pääsi ekan kerran tinkimään laukkukaupassa. Kaupat tuli. Illemmalla alkoi sataa koko ajan enemmän ja enemmän. Seuraava päiväkin meni sateisissa merkeissä ja blogia päivitellessä.



Keskiviikkona sää salli ulkoilun paremmin. Sam vuokraa myös polkupyöriä. Muutaman silmämääräisen arvion ja koeajon jälkeen molemmat saivat alle pyörät, joissa pysyi ilma renkaissa ja toimivat vaihteet sekä jarrut antoivat ajonautinnon lisäksi turvaa. Maaseudulla oli kiva polkea. Tiet oli hyvässä kunnossa, eikä edes eksytty kertaakaan. Piti silti katsoa välillä karttaa ja varmistaa sijainti. Pikkaisen yli 30km lenkki tuli ajeltua vuoristomaisemissa.


Torstaina jatkettiin liikuntateemaa. Auto tuli sovitusti hakemaan aamulla ja huristeltiin hiukan kaupungin ulkopuolelle joen rannalle. Hypättiin autosta pois ja jatkettiin matkaa kävellen. Samalla kuski huuteli puille ja pensaille. Sitten paikalle ilmestyikin toinen pelkkää kiinaa puhuva mies, joka antoi pelastusliivit ja melat. Kajakit työnnettiin veteen ja virta meinasi viedä meidät heti kun päästiin kajakkeihin istumaan. Mies katosi mitään sanomatta takaisin luontoon ja ihmeteltiin hetki, että eikö meillä olekaan turvavenettä matkassa, niin kuin oli ollut puhetta. Tovin kuluttua kuuluikin läheltä moottorin käynnistelyä. Bambuvene pöristeli näkyviin ja jo tutuksi tullut mies heilutteli meille, että nyt mennään.


Oltiin melkein ainoat koko joella. Maisemat ja hiljaisuus oli upeata. Edes linnut eivät jaksaneet hirveästi huudella rannoilta. Vesi tuntui tosi lämpimältä. Välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta ei ne oikeastaan haitanneet. Veden keskellä tihkusade kuulosti hauskalta, kun muuten oli aivan hiljaista. Kauempana virran mukana bambuveneessä lipuva opas istuskeli jakkaralla ämpäri päässään ja yritti pitää itsensä kuivana. Yhdessä kohtaa vedessä oli pyörteitä. Ne käänteli kajakkia, mutta ei jääty paikalleen pyörimään. Noin 15km:n melomisen jälkeen oltiin melkein retken lopussa ja sitten tulikin kunnolla vettä taivaalta. Ei ihan säästytty kastumiselta. Rantautumisen jälkeen käveltiin pikkukaupungin kujien läpi bussille, jolla päästiin takaisin Yangshuohon. Illalla syötiin Samin äidin tekemä illallinen. Tosi hyvää ruokaa. Samin mummo piti huolen siitä, että syötiin varmasti enemmän kuin vatsaan mahtuu.





Perjantaina oli lähtö kohti Shanghaita. Sitä ennen ehti vielä urheilla vähän lisää. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen jaksettiin vielä lähteä kaupungin keskellä olevalle kukkulalle, jonka päällä on tv-torni. Ylös menevä polku oli pitkä ja kivinen. Melkein tunti meni kiipeämiseen. Tv-tornilla oli lukittu portti, josta pääsi läpi kun maksoi pienen "pääsymaksun" tv-tornin hoitajalle, joka sivutoimenaan myi juotavaa kaikille janoisille maisemien ihailijoille, jotka olivat ylös asti jaksaneet kiivetä. Ylhäältä näkyikin melkein koko Yangshuo. Virvokkeiden ja maisemakuvien jälkeen lähdettiin alas päin. Kameran linssinsuojus päätti puolessa välissä hypätä rinteeseen, eikä itsesuojeluvaisto antanut lupaa mennä pusikkoon katsomaan löytyykö sieltä suojus vai kärmeksiä.



Kiipeilyn jälkeen haettiin rinkat ja mentiin syömään ennen lentokentälle lähtöä. Oli ensimmäinen ravintola, jonka listalla oli myös koiraa. Syötiin kanaa. Luultavasti.

-R(&A)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti