Chengdu

Chengduun päästyämme otimme metron, joka on ehdottomasti paras julkinen liikennemuoto Kiinassa (tai melkein missä vaan). Metroasemalta oli lyhyt n. 10min kävely hostellille. Lepäiltiin hetki ja käytiin viereisessä todella pikkuisessa paikassa syömässä. Tilattiin sanoilla tofu ja kasvis. Ruoka oli kohtuullista ja halpaa. Muuten sitten kyseltiin hostellin henkilökunnalta miten päästään pandoja katsomaan. Täydellisellä englannilla neuvoivat ja olivat valmiina ehdottelemaan illaksi aktiviteettejä. Oltiin sen verran pyörryksissä junamatkasta, että ei oikein osattu mitään muuta kuin kävellä läheisen joen vartta ja käydä kaupassa. Joen varrella lenteli paljon pieniä lepakoita. Illalla juotiin vielä euron oluet hostellin sisäpihalla ja painuttiin pehkuihin.

PANDAT. Herättiin klo 06, jotta ehdittiin klo 07 ottamaan paikallisbussi katsomaan pandoja. Aamu oli sateinen, joten saatiin heittää sadetakit niskaan. Bussissa jännitti, että varmasti osataan jäädä oikein pois. Rainosta on tullut haka tunnistamaan kiinalaisia merkkejä ja se tietää melkein aina missä ollaan kartalla, joten ihan oikein osattiin jäädä pois. Pysäkiltä oli n. 1 km kävely keskukselle ja sattumalta satoi kaatamalla. Oltiin siis aivan märkiä kun päästiin perille. Liput kouraan, hiukan eväsmuffinsia energiaa antamaan ja etsimään pandaa. Ensimmäinen panda, joka nähtiin, nukkui pitkin pituttaan. Ei jääty kauaksi aikaa sitä töllistelemään, sillä tiedettiin, että pandat oli saaneet aamupalaa. Löydettiinkin viisi bambua mutustelevaa pandaa melko pian. Ei haitannut likomärät vaatteet tai kaatosade, kun katseli tuota ihmeellistä eläintä. Näppärästi ne kuori bambun ja söi hyvät osat. Siinä kertyi aikamoinen kasa roskaa, joka muuten jotenkin kierrätetään. Parhaita oli pandat jotka rötköttivät selällään, kurottivat uuden bambunrungon ja roskakasa kerääntyi mahan päälle. Niitä aikamme tuijotettua ostettiin Ainolle pandalippis läheisestä puodista. Eipä kastuneet silmälasit sateella ja näkökyky säilyi. Jatkettiin ison keskuksen kiertämistä. Pandojen aitaukset olivat isoja ja vehreitä, joten välillä pandoja oli vaikea bongata. Suurin osa rötkötti puissa nukkumassa. Turisteja ei onneksi ollut aivan hirveästi.

Aika pian löydettiin talo, jossa hoidettiin pandavauvoja. Siellä ne makoilivat keskoskaapeissa ja nukkuivat. Aivan mielettömän suloisia. Aino päätti alkaa pandojenhoitajaksi samantien. (Ne ei varmasti valita yhtä paljon kun ihmiset ja on paljon ihanampia katsella) Keskus oli melko sokkeloinen ja siellä kulki isompia ja pienempiä polkuja. Koko keskus oli vehreää ja kaunista puistoa ja oli kaiken kaikkiaan kaunis paikka. Keskuksella oli toinenkin pandavauva-talo, jossa oli hiukan isompiakin pandavauvoja. Sellaisia konttausikäisiä. Suurimmaksi osaksi pandat vain nukkuivat.


Keskuksella oli myös kultapandoja ja muutama niiden vauva. Vaikka niitä on nähnyt Korkeasaaressakin, oli niitäkin kiva katsella. Kultapandat tuntuivat tulevan poseeramaan ihmisille kun niitä katseli. Käytiin keskuksen ravintolassa lounalla. Syötiin bambussa kasvavaa sientä, joka näytti naavalle. Kun mahassa oli täytettä eikä satanutkaan enää, kierreltiin vielä muutama tunti ennen kuin lähdettin paluumatkalle. Nähtiin hiukan aktiivisempiakin pandoja ja kuultiin kun ne äänteli toisilleen. Kaiken kaikkiaan loistava päivä. Ihana eläin.

Hieman ärsytti kiinalaiset, jotka olkaa hiljaa -kylteistä huolimatta huuteli ja vihelteli pandoille. Kieltämättä teki itsekin muutaman kerran mieli, että ne kääntyisi itseen päin. Hyvin sai kuitenkin itsensä hillittyä kun koko ajan muisti miten harvinainen eläin on kyseessä.

Illalla syötiin hostellilla ja katsottiin Iron Man 3. Hyvä päivä.

Valitettavasti samana iltana molemmilla alkoivat vatsaongelmat. Rainolla aiemmin ja Aino juoksi vessassa koko yön. Sillä seurauksella, että koko seuraava päivä meni Ainon osalta hostellihuoneessa ja Raino kykeni jo kauppa- ja ravintolareissuihin. Chengdu jää siis muutoin kun pandojen osalta tuntemattomaksi kaupungiksi. Sääli, mutta onneksi tästä sairastamisesta päästiin hyvin vähällä. Tosin vatsavaivojen syynä saattoi myös olla hyvin tuju chili eikä ollenkaan huono ruoka.

Lähtöpäivänä pakattiin ja lähdettiin katsomaan löytyisikö Rainolle kengät. Shoppailukatu olikin melkoinen elämys. Kauppojen myyjät huutelivat kovaäänisiin ja hakkasivat erilaisia kilkattimia ja mm. henkareita näyteikkunoihin ja ties mihin, ilmeisesti mahdollisimman kovaa ääntä saadakseen. Varsinkin monet saman kategorian vastapäiset kaupat tuntuivat olevat huutokilpailussa keskenään. Rainolle löytyi uudet popot ja Aino sai bubble tea:n. Shoppailun ohella syötiin kiinalaisen pikaruokaketjun hampparit. Ei lähtenyt Raino ostamaan merkkikelloja halvalla useasta tarjouksesta huolimatta. Hostellilta rinkat selkään ja airport express -bussilla kohti lentokenttää.


Lensimme ensimmäisen Kiinan sisäisen lennon Chengdusta Guiliniin. Chengdun kenttä oli siisti ja iso. Selkeää opastusta miten kirjata sisään ja mihin jättää rinkat ei ollut. Kirjattiin itsemme sisään sähköisesti ja osattiin jättää rinkatkin oikealle tiskille. Tosin virkailija käski miltei heti Rainon mennä jonnekkin takahuoneeseen, jossa oli rinkan kanssa ongelma. Raino sinne reippaana asteli. Läpivalaisukuvassa näkyi laukku, jonka sisällä oli kaikenmoista rompetta. Ei ollut siis Rainon rinkka eikä sen kanssa ongelmia ollutkaan. Lento oli ajallaan ja vain vajaa 2h pitkä. Saatiin lennolla vettä ja iltapalaakin :)

-A(&R)