maanantai 28. lokakuuta 2013

Laos - Vientiane & Luang Prabang

Bangkokista otimme yöjunan Laosin ja Thaimaan rajalle Nong Khaihin. Rainolle yläpunkka ja Ainolle alapunkka. Alkumatka istuskeltiin vastakkain kunnes näppärä junaisäntä tuli ja teki meille pedit. Puhtaat lakanat sekä tyynyt ja kaikki. Alapeti oli oikein mukavan leveäkin. Hetki pelattiin kännykkäpelejä ennen kuin Raino hyppäsi ylös omaan petiin. Sängyn viereen sai vedettyä vielä verhonkin, joten matka sujui hiukan niin kuin omassa pesässä. Nukuttuakin tuli oikein hyvin. Muutaman kerran heräsi, kun juna kunnolla kallisti. Pelotti, että Raino tipahtaa yläpedistä, kun laidattomassa sängyssä oli vain kaksi turvavyötä pitkittäin turvaamassa. Ei kuulemma ollut mitään vaaraa putoamisesta. Aamulla könysimme pois junasta, josta tuktuk Thaimaan rajalle, passin näyttö, bussi Laosin rajalle ja viisumihakemusten täyttö. Viisumit passeihin saatuamme otimme neuvottelemamme taksin guesthouselle.

Guesthousessa ei ollut heti huonetta vapaana, niin hetki kierreltiin Vientianea ja syötiin lounas. Oli kuuma päivä. Illalla syötiin läheisessä ravintolassa. Siellä oli todella mahtavia täytettyjä lettuja. Nam. Seuraavana päivänä kierreltiin heräämisen jälkeen kyliä. Raino osti paikalliselta ostarilta kameraan muistikortin tinkimättä. Toimi kaksi päivää. Meidän sightseeingiä tuli hieman haittamaan sade. Siitä huolimatta urheana käytiin katsomassa Vientianen oma riemukaari Patuxai. Esittelytaulussa lukee, että läheltä se on vaan karu sementtikasa. Me molemmat pidimme sitä kuitenkin oikein viehättävänä. Muita nähtävyyksiä ei lähdetty katselemaan. Rainolla vaivasi Vientianessa hiukan känkkäränkkä, joka oli tarttuvaa laatua. Tästä johtuen seuraavana päivänä Aino kävi yksin ostamassa bussiliput Luang Prabangiin. Muuten toisen mököttäessä huoneessa toinen kävi syömässä.



Viimeisenä päivänä Vientianessa lähdettin katsomaan COPE-keskuksen pientä UXO-museota (Cooperative Orthotic and Prosthetic Enterprise; UneXploded Ordnance). Laosia on siis Vietnamin sodan aikana pommitettu todella runsaasti, vaikka maalla ei sotaan ole ollut osaa eikä arpaa. Kaikki pommit eivät ole räjähtäneet ja näin ollen vieläkin on laajoja alueita täynnä pommeja. Ennen näyttelyyn tutustumista katsoimme dokumentin ongelmasta ja kyllä tippa tuli linssiin. Ongelma tuntuu vaikuttavan eniten juuri köyhimpään väestöön. Koskettava paikka. Kränätkin loppui kuin seinään, kun osasi irtautua oman navan ympäriltä. Ehdittiin vielä haukkaamaan uutta lempiruokaamme, laabia, ennen yöbussiin kiirehtimistä.  Jostain syystä bussille piti lähteä kaksi tuntia ajoissa. Matkaa bussiasemalle oli 6km. Oltiin siis todella ajoissa odottelemassa bussia. Bussi oli mallia sleeper, eli kolme riviä kaksi penkkiä päällekkäin. Meidän paikat oli suhteellisen edessä ylärivissä. Löytyipä toimiva turvavyökin. Bussi pakattiin epäpaikalliseen tapaan hieman tyhjäksi, mutta kuitenkin niin, että lattiallakin istui ainakin viitisen ihmistä. Mukaan sattui tietenkin yksi lapsi, joka avasi äänihuuliaan puolet matkasta. Muutamia pätkiä tuli nukuttua ja jokunen tunti tuijotettua lumoutuneena aamuöistä hämärää vuoristomaisemaa.

Luang Prabangiin päästyämme otettiin kimppa-tuktuk guesthouselle. Siellä saatiin oikein maistuva aamiainen ja infoa kaupungista. Oltiin molemmat aika hitaalla, eikä jaksettu lähteä mihinkään. Saatiin nopeasti huone ja suihkun sekä päikkäreiden jälkeen vatsa huusi ruokaa. Lähdettiin kaupunkia katsomaan. Mahat saatiin täyteen Mekong-joen rannalla olevassa ravintolassa. Luultiin, että paikallisilla on festarit silloin lauantaina ja yritettiin haistella missä tapahtuisi. Alkoi sataa aika rankasti eikä missään tuntunut tapahtuvan. Istahdettiin kahvilaan syömään pannukakut ja makea-ähkyssä painuttiin pehkuihin.


Seuraavana päivänä kivuttiin katsomaan kaupunkia sen keskellä sijaitsevalta Phu Si -vuorelta. Hienot oli maisemat. Toisia portaita alas päästyämme ja hetken ihmeteltyämme missä olisi paras katsoa festivaalihumua, päädyimme terassille. Yhdet oluet kerkesimme jo siemaista ennen kun alkoi värikkäiden kynttilöin valastujen laivojen ja niiden rakentaneiden ihmisten muodostama kulkue. Ihmiset lähettelivät myös paperilyhtyjä taivaalle. Seurasimme kulkueen reittiä temppelille, mutta jatkoimme matkaa etsimään ravintolaa. Joenrantaravintolasta katselimme vielä vedessä kelluvia lyhtyjä ja suuntasimme nukkumaan.









Ma Aino halusi saunaan. Raino ei ollut vielä innostunut kokeilemaan laosilaista höyry-yrttisaunaa, joten aamupala/lounaan jälkeen Aino lähti yksin etsimään punaisen ristin ylläpitämää saunaa. Sauna löytyikin pienen pyörimisen jälkeen ja 5e irtosi laosilainen hieronta ja sauna. Hierontaan pääsi ensin. Hierojana toimi laosilainen nuori mies. Selkä-hartiaseudun hierominen tuntuikin oikein mukavalta, mutta pakara-reisiseudun alueelle mentäessä olo oli hieman kiusaantunut. Varsinkin kun loppuvaiheella poika ystävällisesti kysyi "Did you come alone? Where is your boyfriend?" Olo oli hieman kummallinen. Lihakset saivat kuitenkin ansaitsemansa rentoutuksen. Hieronnan jälkeen poika toi sarongin ja auttoi tyhmää turistia sen oikeaoppisessa pukemisessa ja ei kun saunomaan. Sauna oli kaksi muutaman neliön koppia vierekkäin. Lisäksi niiden edessä oli iso terassialue. Miehille ja naisille oli oma saunakoppi. Sauna oli kuuma ja sakea höyrystä. Siellä pystyi istumaan ja seisomaan. Saunoin yhteensä yli tunnin välillä vilvoitellen ja yrttiteetä nautiskellen. Alkoholi ei Laosilaiseen saunaan kuulu. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin Suomessa. Naiset juorusi ja miehet saunoi hiljempaa. Nähtiin saunan jälkeen läheisessä rantaravintolassa ja vissyn ja täytetyn patongin jälkeen uni maittoi. Kunnes heräsin keskellä yötä järkyttävään päänsärkyyn, joka piti muutaman tunnin hereillä. Ei ollut pää tottunut yrtteihin. Ensi kerralla maltillisemmin.

Seuraavana päivänä lähdettiin 3 päivän kierrokselle maastopyöräilyn, vaeltamisen ja melomisen merkeissä. Ei tietenkään illalla jaksettu pakata, joten aamu oli vähintäänkin haipakkaa. Ehdittiin kuitenkin melkein ajoissa aloittelemaan koitosta. Ensin saatiin hyvät maastopyörät alle ja pieni opastus niiden toimivuudesta. Oppaana meillä oli Mr. Huli, jolla oli varusteina varvastossut ja farkut. Aino kun etukäteen harmitteli urheiluvaatteiden puuttumista. Ensin poljettiin pois kaupungista muutamassa paikassa pysähtyen. Sitten päästiin valtaväylälle (ei niin iso tie täällä Laosissa) kruisaileen. Maasto oli aika mäkistä ja parasta oli viilettää alamäkiä. Nähtiin paljon lehmiä, kuttuja ja vuoristomaisemat hivelivät silmää. Yksi käärmekin tiellä luikerteli (ei kuulemma ollut myrkyllinen ja isot käärmeet on syöty). Käännyttiin pienemmälle tielle ja pysähdytiin hetkeksi paikalliselle koululle. Lounastettiin riisipellon kupeessa olevaan "majassa". Ruoan ja levon jälkeen jatkettiin pienempää tietä joka oli vähintäänkin kuoppainen ja mäkinen. Aika pian oltiin kuitenkin ensimmäisen yön majapaikassa. Kyseessä oli pieni khmu-heimon kylä. Heimo elää viljelemällä riisiä ja asumukset olivat melko alkukantaisia.




Sabaidee!

Loppupäivä ja ilta sujui hyvin oppaan kanssa turistessa, kylää kiertäessä ja paikallisten lasten kanssa heippoja huudellessa. Kylä oli sen verran moderni, että siellä oli sähkö, juokseva vesi ja melkein joka majan kyljessä oli satelliittiantenni. Päivällisen jälkeen oltiin molemmat aika sippejä ja uni taisi tulla ennen iltayhdeksää.

Pieni possu piti hätistellä pois riisiä syömästä


Seuraavana aamuna heräily alkoikin 5-6 aikaan kukonlauluun ja kyläläisten puuhailuun. Ylös noustiin seitsemältä ja puoli yhdeksän aikaan jatkettiin matkaa jalan. Aamun vaellus oli mäkistä ja kosteaa. Välillä ihmeteltiin kasveja ja ötököitä (mm. Rainon kengän läpi aterioimaan yrittäviä iilimatoja), välillä maisemia. Opas piti yllä hieman liian haipakkaa tahtia meidän makuun, mutta onneksi kohta pysähdyttiin lounaalle. Lounaan jälkeen matka jatkui vielä reilun tunnin ennen kuin olimme hmong-heimon kylässä ja sen yön majapaikassa. Päästiin bambumajaan. Kylä oli suurempi ja ihmiset selvästi tottuneita jokaöisiin turisteihin. Päivällisen jälkeen juteltiin hetki viereisessä talossa olevien britti-poikien kanssa mukavia. Rainolle uni tuli heti. Aino joutui laskemaan hetken lampaita.

Vaelluksen puolivälissä pienessä kylässä selän taakse ilmestyi kauppa. Aino meni heti shoppailemaan.

Pienen kylän ihmiset ja eläimet saavat juomavetensä taustalla näkyvästä lammesta.
Huom! Tiikerijuovikas lehmä
Tikkuhyönteinen paljasti itsensä lentelemällä

Liukas ja jyrkkä mutamäki piti kiivetä ylös



Hmong-kylässä

Aamulla syötiin perheen kanssa paikallisten aamupalaa, eli sticky ricea ja erilaisia särpimiä. Saatiin päälle vielä länsimaalainen muna ja leipää -aamiainen. Reppu selkään ja menoksi. Ensin piti olla tunnin vaellus, joka venähti varmasti puolitoista-tuntiseksi Ainon kenkävalinnan ja sateen vuoksi. Melko pian aamulla alkoi nimittäin sataa rankasti. Ainon varvastossut olivat liukkaat ja keräsivät puoli polkua pohjaansa. Pojat kun oli huomattavasti nopeampia, katosivat he välillä näköpiiristä. Ainoa alkoi ottamaan päähän. Päästyämme joen rantaan ylitimme joen moottoriveneellä ja otimme kajakit allemme. Tai siis kajakin. Tässä vaiheessa Ainon jo valmiiksi hyvä tuuli tuli entistä paremmaksi. Meloimme 10min läheiselle vesiputoukselle, eikä siitä tullut mitään. Vesiputoksella pulikoimme ja söimme lounasta. Olisi myös ollut mahdollista norsulla ratsastamiseen ja niiden kanssa uimiseen, mutta kaatosade ei houkuttanut aktiviteetteihin. Mieli hieman parempana uudelleen yhdessä yrittämään. Kahden tunnin torailun ja kiroamisen jälkeen pääsimme jotenkin tahtiin. Viimeinen puolituntinen olikin ihan hauskaa ja viimeiseksi kun laskettiin vielä pari pientä koskea, loppui retki hymyissä suin. Opas parka oli aivan jäässä ja kyllä mekin hieman viluissamme oltiin koko päivän märkänä olemisen jälkeen.

Kumipuita

Vesiputouksilla pääsi pulahtamaan


Retkeilyn jälkeen guesthouse vaihtui lennossa, kun mentiinkin serkun kulman takana olevaan majapaikkaan. Molemmat otti pitkän kuuman suihkun. Käytiin syömässä oikein ihanassa ravintolassa, jossa naisille (tai pullukoille) tarjoillaan selvästikin pienemmät annokset. Ostettiin minivan-lippu Phonsavaniin, pakattiin tavarat ja hoidettiin Ainon pakara-alueen hyttysenpuremia. Luang Prabang oli meille hyvä ja kaunis. Suosittelemme lämpimästi vaikka kaupunki onkin melko turistinen.

-A(&R)

3 kommenttia:

  1. Siis sateen sattuessa sateessa! Melkoisia elämyksiä ja hienoja maisemia, myös hiukan pelottavan näköistä? Tsemppiä t.äiskä

    VastaaPoista
  2. Välillä sataa, mutta kylmä on pahempi. Mikä on pelottavan näköistä? Ei ole ollut pelättävää. Varoitus: Ensi postaukseen tulee käärme. -Aino

    VastaaPoista
  3. Se lieju oli pelottavaa!! Siis en katso käärmeitä ja pysykää niistä kaukana! on kuitenkin melkoisen paljon lämpimämpää kuin täällä pimeässä Suomessa. Terkkuja Eila

    VastaaPoista