Langkawi

Ei huvita, ei jaksa, ei halua, ei osaa. Langkawille päästyämme tarkoituksena oli levätä ja rauhassa suunnitella tulevaa. Ei muuten ole aina niin helppoa. Pähkäilimme valintojen edessä ja tajusimme, että jopa Suomeen paluuta olisi pakko alkaa miettimään. Muutenkaan Langkawi ei oikein lähtenyt rullaamaan. Stressi valvotti, aamujoogan tekemättömyys harmitti, Aino väsäsi pitkiä to-do -listojaan, joita Raino koitti ymmärtää. Rannalla hiekka lensi silmiin eikä varjoisia paikkoja ollut tarjolla. Majapaikan tyynyt olivat huonot ja aiheuttivat selkäkipua yhdessä ilmastoinnin kanssa. Reissuväsymys oli saavuttanut meidät. Sanomisiaankin oli varottava, sillä 80% turisteita oli suomalaisia! Georgetownissa alkanut paniikki/väsymys saavutti huippunsa. Koti-ikäväkin mahdollisesti vaivasi kun yritimme katsella Putousta, Satuhäitä ja Ylen uutisia.

Loppureissun suunnittelu kävi melkein työstä ja päivät kuluivat koneella. Aikaa tuntui aluksi olevan ruhtinaallisesti. Miltei kaksi viikkoa. Jotenkin kuitenkin päivät lipuivat ohi yksi kerrallaan, eikä mitään tuntunut tulevan valmiiksi. Blogin kirjoittaminen tökki, Singaporen ja Kuala Lumpurin majoitusten suhteen ei tuntunut olevan hyviä vaihtoehtoja. Köyhäilimme ja söimme kuppinuudelia. Löhöilykään ei oikein tuntunut mukavalta. Aino koetteli lueskella majapaikan aurinkotuolissa ja Raino viihtyi enemmän ilmastoidussa huoneessa. Vähitellen osa asioista alkoi loksahdella paikoilleen, joten tunnelma hieman rauhottui. Onnistuimme kun onnistuimmekin varaamaan lentoja niin, että enää uupuu se viimeinen lento Helsinki-Vantaalle.

Pääsimme jotenkin yhteisymmärrykseen suunnittelun määrästä (Aino tekisi melkoisen valmiita suunnitelmia ja Raino ei tarvitsisi niin tarkkoja). Laskimme jonkinmoisen budjetin loppureissuun ja aloimme hieman luottamaan siihen, että saadaan jonkinlainen elämä luotua jollain aikataululla kun palaamme. Rentouduimme ja saimme nautittua Langkawista. Kävimme guesthousen työntekijän Samin kanssa kalareissulla. Kalaa ei tullut, mutta oli mukavaa. Vuokrasimme auton vuorokaudeksi ja saimme kaksi norjalaistyttöä kuluja jakamaan. Ajelimme puoli saarta läpi. Tai Aino ajeli, eikä osunut apinoihin, varaaneihin tai skootterituristeihin, pysyi omalla kaistallaan ja osasi ryhmittyä. Vilkkujen sijaan päälle menivät muutamaan otteeseen pyyhkijät, mutta bravo kuitenkin.

Autoreissulla kävimme katsastamassa pari melkoisen vähävetistä vesiputousta, joista toisen päällä pystyi uiskentelemaan. Lisäksi kävimme black sand beachillä, jossa oli mustaa hiekkaa sekä cable carilla saaren korkeimmalla kohtaa. Cable car ei ollut Ainon mieleen ainakaan menomatkalla. Pelotti melkoisesti. Ylhäältä näkyvät olivat kuitenkin upeat ja alas mennessä olikin jo helpompaa. Muille jotka meinaavat paikassa vierailla pikku vinkki: Älä laita liehuvaa mekkoa tai hametta päällesi. Huipulla tulee, sanotaan. Siinä kun vieressä naiset käyskentelevat hyvin soveliaasti pukeutuneina ja huivit päässä, ei ole kiva vilautella pikkuhousujaan.

Langkawi oli oikein kiva, mutta ei nyt ihan numero ykköseksi kivunnut rantalomakohteena. Ajoi kuitenkin asiansa. Oltiin aikalailla innosta piukeina kun lähdimme lentokentälle Singaporen aamulentoa odottelemaan. Suurkaupunkiin pitkästä aikaa. Ihanaa.

-A&R