Cameron Highlands

Olimme perillä Cameron Highlandsissa muutaman tunnin myöhempään kun luulimme. Pilkkopimeässä bussilla mutkiteltu vuoristotie oli melkoisen mielenkiintoinen matkakokemus. Takana olevalle miehelle tuli paha olokin. Me emme kumpikaan onneksi matkapahoinvoinnista kärsi. Ainolla loppui matkan aikana puhelimesta akku, joten perille päästyämme meillä ei ollut ohjeita guesthouselle. Muutaman reitin kysymisen jälkeen paikka löytyi kuitenkin helposti. Saimme huoneen ja paikan omistaja, bangladeshiläinen Kassim, tarjosi vielä illallistakin. Ei muuta kuin unta palloon. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen päätimme pitää lepopäivän emmekä lähteä vaeltelemaan. Päivä kului lueskellessa, pienen kaupungin kiertelyssä sekä koneella.

Toisena päivänä suunnistimme kaupunkia ympäröiville vaelluspoluille. Yllättäen aamulähtö venyi keskipäivään ja aurinko oli porottava etsiessämme oikean polun alkupaikkaa. Meinasi loppua usko heti alkuunsa. Lopuksi päätimme kiertää reitin toisin päin kuin olimme suunnitelleet. Löysimme jyrkän polun alun, jossa lupailtiin 1,35 km polkua. "No ei oo paha", ajattelimme. Polku oli todella jyrkkä ja 1 km pidempi kuin luulimme. Melkoisen hikistä tarpomista taasen. Onneksi tajusimme jossain vaiheessa pitää evästauon ja polun päässä olevalta huipulta oli hienot näkymät alas. Sitten vaan laskeutumaan eri polkua alas. Alas päin meneminen oli hauskempaa hommaa, mutta hikistä sekin. Lopuksi käännyimme vielä kaupunkiin takaisin vievälle polulle, jonka parissa nousussa meinasi energia loppua täysin. Viiden tunnin samoilun jälkeen olimme takaisin kaupungissa ja aah kuinka ihanalta maistui sokeriruoko-pillimehu jonka imaisimme molemmat n. 30 sekunnissa kiduksiimme.

Seuraavana päivänä taas vain löysäilimme, joimme teetä ja olla möllötimme. Nautimme raikkaan viileästä vuoristoilmasta. Loikoilupäivän jälkeiselle päivälle varasimme Kassimin kautta koko päivän kierroksen "nähtävyyksille". Aamulla meitä tultiin hakemaan parhaat päivänsä nähneellä maasturilla ja haimme vielä kyytiin muutaman muun turistin ennen kuin ajelimme tunnin matkan viidakkopolun alkuun. Sitten vaan reippailemaan puolentoista tunnin ajaksi polulle ja tadaa: perillä näimme kaksi rafflesiaa, eli maailman suurinta kukkaa. Olihan ne ihmeellisiä ja opas kertoilikin niistä kivasti juttuja. Sitten vaan tarpomaan takasin puolitoista tuntia. Hienoja maisemia muutenkin polun varrella. Tämän jälkeen saimme onneksi lounasta ennen kuin suuntasimme teeplantaaseille. Opas kertoili jälleen teestä ja käväisimme myös teetehtaassa ennen kuin tee-juttu oli käsitelty. Jatkoimme Cameron Highlandsin korkeimmalle kohdalle, josta näkymät olivat, hhmmm, hieman sumuisat ja kävelimme vielä pätkän mossy forestissa, jossa tuoksui ihanan tutun tuntuinen metsä. Todella hieno päiväreissu, jonka jälkeen suihkun ja illallisen jälkeen oli raukea oli.

Hämähäkkirouva. Etsi kuvasta punainen herra hämis.

Rafflesia ja nuppuja

Seuraavana päivänä emme tehneet pakkailun ja kenkien pesun lisäksi mitään, ennen kuin illalla Kassim piti meille sekä brittiläiselle ja australialaiselle pariskunnalle kokkauskurssin. Kurssi meni jokseenkin näin: kuori sinä nuo ja sinä nuo ja te nuo. Juo sinä teetä. Minä pilkon kaiken. Tulkaa keittiöön. Tänne nämä ja tänne nämä. Tästä hieman mausteita. Sekoita sinä. Olkaa rauhassa ja juokaa teetä, keskustelkaa ja nauttikaa. Minä pilkon kanan. Sekoitelkaa hiukan. Valmista, syödään ja nautitaan. Kassim oli aikamoinen persoona, joka tarjosi meille ystäviensä valmistamia illallisia kolmena iltana kokkauskurssin lisäksi. Ihmettili meidän kykyä syödä mausteista ruokaa ja jutteli hassuja. Oli myös ensimmäinen ihminen joka naureskeli meidän hitaalle matkatahdille. Lepäiltiin ehkä liikaa Cameron Highlandseilla.

Ihana paikka. Parasta Malesiaa meidän käymistä paikoista. Seuraavana päivänä jatkoimme sitten jo matkaamme.

-A (&R)