Koh Phangan

Olimme jo melko aikaisessa vaiheessa päättäneet, että joulu ja uusivuosi olisivat mukava viettää paikoillaan. Ainon yksi unelma oli päästä joogaamaan reissun aikana. Aino löysikin mukavan oloisen joogaretriitin Koh Phanganin saarelta. Neuvottelujen jälkeen päädyimme varaamaan molemmille 14 päivän Chakra healing -kurssin. Saavuimme saarelle melko puuduttavan (minibussi x2, odottelu x5, yhteensä 4h, iso bussi ja lautta) matkan jälkeen. Ainoa vaivasi kova koti-ikävä ja jaksaminen mietitytti. Seuraavana aamuna piti herätys laittaa soimaan klo 06, jotta ehtisi aamun joogatunnille. Sinne päästäkseen oli vieläpä kivuttava jyrkkä mäki ylös. Fiilikset ensimmäiselle tunnille mennessä eivät siis olleet parhaat mahdolliset. Rainoa hieman hirvitti täysin uuteen astuminen.

Ensimmäisellä tunnilla hiki virtasi ja tuli selväksi, että paikkaa pitävät Kes ja hänen vaimonsa Tess olivat päteviä ja jämäköitä opettajia. Ashtanga Mysore oli vaativaa, mutta antoisaa. Molempien kehitys oli hidasta, mutta palkitsevaa. Uusia lihaksia, voimia ja energiaa löytyi melkoisesti. Aino jaksoi aamun astangan lisäksi joogailla vielä hatha-joogan iltapäivisin. Rainokin yritti, mutta totesi kolmen päivän jälkeen sen olevan liikaa. Viisi päivää kipusimme yhden kilometrin ylämäen rannalta tunneille päivittäin. Ensimmäisellä viikolla aamujoogan jälkeen meillä oli luento sekä pranayama hengitystekniikkaa. Kes:n pitämät luennot olivat rönsyileviä ja mielenkiintoisia. Pääosin tuntien aiheet liittyivät joogaan elämämäntapana. Mielenkiintoisia keskusteluja syntyi paljon. Pranayamassa opimme mm. kehoa viilentävän tavan hengittää sekä vuorosierainhengityksen.

Ensimmäisen viikon perjantaina muutimme rannalta ylös retriitille, joten mäkiset aamujumpat jäivät. Lauantai-aamuna oli vuorossa ohjattu tunti, jossa käytiin läpi koko Asthanga Mysore sarja. Oli hienoa nähdä mihin sitä voisi vielä päätyä kun tarpeeksi harjottelee. Raino pystyi jopa seisomaan päällään. Tunneilla ei kyllä kerinnyt juurikaan katsella ympärilleen. Oli pakko keskittyä omaan tekemiseen. Ellei keskittynyt, niin menivät asanat päin prinkkalaa ja tuntui pahalta. Useimmiten aamun tunnit antoivat mahtavaa energiaa päivään. Retriitin aikana sää oli pääosin pilvinen ja viileähkö. Viileys ei kyllä meitä haitannut, päinvastoin. Rannalle ei kuitenkaan tehnyt mieli lähteä. Kulutimme joogan ja tuntien lisäksi aikaa lukien, päiväunia ottaen, syöden ja muiden kanssa jutellen. Aika ei tullut pitkäksi kertaakaan. Ruoka retriitillä oli kohtuuhintaista ja todella hyvää, joten senkään puolesta ei tarvinnut lähteä mihinkään. Aino oli joulun ja uuden vuoden välissä kolmen päivän detox-kuurilla ja yllättyi kuinka helppoa se oli. Olo oli jälkeenpäin ehkä hieman kevyempi.

Jaa näihinkö pitäisi taipua?

Retriitin aikana olivat myös joulu ja uusivuosi. Joulupäivänä retriitillä oli jouluateria, johon mekin osallistuimme. Ruoka oli hyvää ja tunnelma riemukas. Me emme lahjoja saaneet tai antaneet. Mahtavaa. Uutena vuotena menimme pienellä porukalla läheiselle rannalle hetkeksi istumaan ja lähetimme lyhdyt taivaalle. Tunnelma oli rauhallinen ja mukava. Taisimme lähteä jo 15 minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen takaisin retriitille nukkumaan. 1.1. oli uusi kuu, joten jätimme sinä päivänä joogat väliin (Oli muuten ainoa päivä kun Aino ei joogannut ollenkaan).

Toisella viikolla meillä oli iltaisin erilaisia meditaatiotekniikoita, joita oli hienoa päästä kokeilemaan. Hatha-joogaa ohjannut Laura piti myös meditaatiokurssin ja täytyy sanoa, että hänellä oli maailman paras ääni sekä joogan että meditaation ohjaamiseen. Rauhallinen, mutta kantava ja vakuuttava. Kahdestaan kun harjoittelimme eri tekniikoita, meinasi keskittyminen kyllä herpaantua. Saa nähdä miten jatkossa reissussa onnistuu nipistää meditaatioon aikaa. Illalla se ainakin tuntui rauhoittavalta. Lisäksi meillä oli yksi reikihoito per viikko. Se tuntui täydentävän kaiken muita kokemuksia, vahvistavan tuntemuksia ja tuovan varmuutta erilaisiin ajatuksiin. Hyvä kokemus sekin.

Sophie-kissa viihtyi meidän huoneessa

Ennen kurssia Rainolla ei juuri ollut odotuksia ja Aino hieman pelkäsi paikan opetusten menevän yli hilseen. Kokonaisuudessaan paikka oli ihanan rauhottava ja toi meidän matkaamme varmasti juuri sitä mitä kaipasimme. Molemmat taisivat hurahtaan Mysoreen tyylinä ja aiomme reissulla yrittää jatkaa harjoituksia ja koto-Suomessa sitten hakeutua tunneille, jotta pääsemme eteenpäin. Kuin sokerina pohjalla retriitillä oli kolme kertaa viikossa lämpiävä höyrysauna. Paikan kolme koiraa ja kaksi kissaa varmistivat eläinhellyyden täyttymisen. Saimmepa vielä Kes:ltä kopioitua kovalevyn täyteen elokuvia. Ihana paikka ja mahtava kokemus. Takaisin olisi ihanaa joku päivä päästä. Sitä ennen tosin olisi mahtava kehittyä pari asanaa eteen päin sarjassa.

Retriitillä ei ollut wifiä, joka sopi paikan luonteeseen. Aino eleli koko kaksi viikkoa ilman puhelinta ja Rainollakin käyttö oli huomattavasti vähäisempää. Tämä johti siihen, että myös kamera oli repussa miltei koko retriitin ajan ja esim. joogakuvia ei ole kummastakaan. Rakkaat lukijat: teidän täytyy vain luottaa meidän sanaamme.

-A (&R)