perjantai 24. tammikuuta 2014

Siem Reap

Hotellibussin mukavan kyydin jälkeen saavuimme heräilevään Siem Reapiin. Guesthousen tuktuk-kuski oli vastassa. Kätevä ilmainen palvelu, jota sai ympäri Kambodzaa. Guesthousella saatiin heti huone ja syötiin aamupala. Paikan omistajan rouva oli sen verran ihana ihminen, että päädyimme varaamaan Angkor Watin kierroksemme suoraan häneltä. Pikku torkkujen ja tiedonkeruun jälkeen annoimme hänelle ajatuksemme temppeleiden kiertämisestä ja hänen neuvojensa avulla muokkasimme suunnitelmaa vielä hieman. Kiltisti maksoimme pyydetyn hinnan, joka tuntui varsin kohtuulliselta kolmen päivän tuktuk-kuskista. Illalla kävimme syömässä hyvässä kasvisravintolassa ja katsastamassa eloisa Pub Street.

Kartta: http://www.angkorwatservice.com/
Yöunien jälkeen temppeliurakkamme käynnistyi noin 12km päästä Siem Reapista sijaitsevasta Roluos-ryhmästä, jonka temppelit olivat melko pieniä. Niistä oli mukava aloittaa ihmettely ja näimmepä samalla hieman maaseutua. Nämä kolme temppeliä oli nopeasti katsottu ja jatkoimme pian matkaamme. Körötimme takaisin varsinaisen temppelipuiston alueella ja ahkeroimme läpi Banteay Kdei, Neak Pean sekä Preah Khan -temppelit. Jossain välissä poikkesimme lounaalla. Tuntui, että seuraava temppeli oli aina hieman isompi ja upeampi. Ensimmäisenä päivänä jaksoimme hyvin lueskella kuvauksia temppeleistä ja siitä milloin mikäkin oli rakennettu ja mihin temppeliä oli käytetty.




Same same but different

Näin jorattiin ennen Gangnam Styleä
Liian iso hämähäkki (Nephila pilipes)


Toisena päivänä heräsimme klo 04 ja viideltä olimme jo matkalla kohti Angkor Watin temppeliä ja auringonnousua. Perille päästyämme seurasimme loputonta turistien virtaa Angkor Watin edustalla olevan lammen rannalle. Yhdessä satojen ellei tuhansien muiden turistien kanssa todistimme upeaa näkyä, kun Angkor Watin silhuetti piirtyi eteemme auringon hitaasti noustessa. Emme jääneet odottelemaan auringon nousua korkealle taivaalle vaan jatkoimme matkaamme. Aloitimme varsinaisten temppelien kiertämisen Ta Prohm -temppelistä. Kutsuimme sitä Wat Jolieksi, sillä kyseessä oli Tomb Raider -elokuvistakin tuttu temppeli. Tämä oli ehdottomasti Ainon lempikohde. Raunioiden lomassa kasvoi valtavia puita ja temppeliin miltei eksyi, koska se oli niin sokkeloinen. Koska oli aikainen aamu, tuntui valo olevan täydellinen. Ilma ei vielä ollut liian kuuma, eikä paikalla ollut montaakaan muuta turistia. Tämän jälkeen köröttelimme n. 40km päähän Banteay Srey -temppelille, jonka kaiverrukset olivat yksityiskohtaisempia kuin missään muualla. Tuktukissa ei muuten onnistuttu ottamaan nokosia, vaikka mieli teki. Lounaan jälkeen köröttelimme takaisin puistoon ja katsastimme Banteay Samre sekä East Mebon -temppelit. Olo oli aika rapsakka kun päivän urakka oli kierrelty.


Oli siellä muitakin











Kahden päivän jälkeen pidimme lepopäivän; nukuimme ja söimme italialaista ruokaa.

Lepopäivän jälkeen lähdimme vielä viimeiseksi päiväksi kiertelemään. Valitettavasti tuktuk- kuskimme vaihtui, eikä uusi ollut niin selvillä miten haluamme viimeisenä päivänä edetä. Saimme kuitenkin puistoon päästyämme selitettyä päivän ohjelman. Kiertelimme kuuluisimpaa Angkor Thomin aluetta sekä viimeiseksi Angkor Wat. Tässä vaiheessa meitä kiinnostikin enemmän apinat ja muut turistit. Aino kehitteli seinien kaiverruksista omia tarujaan. Saimme kierrettyä kaikki temppelit jotka halusimmekin ja olimme kaiken kaikkiaan oikein tyytyväisiä sekä aikatauluun että jaksamiseemme.



Etsi kuvasta Buddha


Ei jaksa enää

Montako naamaa näet?






Pakollinen turistipönökuva
Olihan koko Angkor Watin temppeleiden ihmettelyn kolme päivää upeita. Temppelit olivat valtavia ja niiden kaiverrukset eivät lakanneet hämmästyttämästä. Alueella oli valtavasti rihkamakauppiaita sekä kerjäläisiä, jotka latistivat hieman tunnelmaa. Aika pian hymy "No thank you":n jälkeen oli melko teennäinen. Alueella oli myös valtavasti lapsia kauppaamassa mitä milloinkin. Heidän englantinsa hipoi täydellisyyttä samoin kuin todella vetoava tapa myydä. Aino ei ostanut ruuan ja juoman lisäksi alueelta mitään. Raino teki soitinkauppoja ja osti kaksi bambusta tehtyä munniharppua sekä paikallisen viulun. Kauppiaiden kutsuvien huutojen mukaan annoimme toisillemme lisänimet Mr. Banana/Sir Tuktuk sekä Ms. Mango-Coconut/Lady Goodprice. Näille me hihittelimme sitten pitkin päiviä. Ihailimme myös tuktuk-kuskien rentoa asiakkaiden odottelua.

Viimeisenä päivänä kiertelimme Siem Reapin keskustaa, ostimme rannekellot sekä söimme jäädytettyä jugurttia. Kaupungin ravintolatarjontaa tarvitsee kyllä kehua. Valinnanvaraa riitti ja Aino sai haaveilemaansa sienirisottoa. Temppeleiden lisäksi emme kuitenkaan kiinnostuneet muista turistinähtävyyksistä.

Ps. Toivottavasti kaikki temppeleiden nimet meni oikein ja tuli mainittua.

-A(&R)

2 kommenttia: