Sydney ja Blue mountains

Kun matka Australiaan alkoi, varsinkin Ainoa jännitti hieman samalla tavalla kuin syyskuun alussa reissuun lähdettäessä. Kamalaa, siellähän on länsimaalaisittain eläviä ihmisiä joiden kanssa on yhteinen kieli. Kuulemma vielä ystävällisiä ja rentoja. Mitä tästä tulee? Lento oli ainakin Ainon osalta hieman epämiellyttävä, sillä vieressä oli vatsakas herra. Onneksi olimme tehneet hyvän sijoituksen ja saimme padin, jossa oli uusia elokuvia ja molemmat ehtivätkin katsoa elokuvan lennon aikana. Muuten lento meni torkkuessa. Perille laskeuduttuamme pääsimme helposti majapaikaamme paikallisjunalla. Ilta meni lähikatua ihmetellessä sekä miettiessä miten käyttää tulevat kaksi ja puoli viikkoa.

Seuraavana päivänä lähdimme Sydneytä ihmettelemään myöhäisen heräämisen jälkeen. Taisimme päästä lähikauppaan saakka. Olimme yllättävän väsähtäneitä, joten päivä meni loppujen lopuksi paljolti lepäillessä.

Toisen päivän aamuna meinasi tulla hoppu kierrokselle kuuluisaan oopperataloon. Kierros kesti tunnin ja oli oikein hauska ja antoisa (kiitos Tuulalle vinkistä). Sen jälkeen ihailimme lähialuetta ja nautimme kahvikupposet. Siinä alkoi tehdä mieli lautalle, kun niitä jatkuvasti vierestä liikennöi. Kerrankin fiksuina kysyimme ja saimme päivitettyä aiemmin ostamamme matkakorttimme koskemaan myös lauttoja. Ensiksi suuntasimme Manlyn alueelle. Siellä oli rannalla surffikisat, joskin surffarit olivat jo surffanneet. Pääsimme kuitenkin katselemaan skeittikisoja ja kuuntelemaan jonkin bändin soundcheckiä. Takasin palattuamme ajelimme yhden kierroksen väärällä lautalla, ennen kuin pääsimme oikealla vanhaa huvipuistoa katsomaan. Ihastelimme aluetta hetken ja lauttailimme taas pienen lenkin ennen takaisin keskustaan pääsyä. Teimme pienen kävelyn IMAX-teatterille lippujen ostoon ja juuri kun pääsimme ulos, alkoi huima ilotulitus. Luulimme ilotulitukset olevan vain ystävänpäivän kunniaksi, mutta koska juhlittiin rakkauden kuukautta, oli ilotulituksia ilmeisesti miltei joka päivä. Australialaiset eivät saa itsenäisesti ilotulitella ollenkaan, joten kuulemma yleisiä ilotulituksia on usein. Kannattaa siis ainakin Sydneyssä pitää silmät ja korvat auki.

Rhino, Raino & Rhino

Puoli vuotta matkustettu ja ollaan päästy vasta Korsoon asti

Esiintyjä on antanut itselleen tittelin "Ammattimainen idiootti"

Malesiassa aiemmin tapaamamme Alicia lupasi näyttää meille muutaman lähiön. Tapasimme aamulla pääasemalla ja kävimme ensin katsastamassa lähellä olevan Paddy's Marketin. Tästä jatkoimme päivää lähijunilla, sekä kävellen läpi kolme erilaista lähiötä, välillä kahvitellen Alician kotona ja muutamassa muussakin paikassa. Pistäydyimme myös pieniin putiikkeihin ja söimme lounaaksi meksikolaista. Kumpikaan emme päivän päätteeksi muistaneet lähiöiden nimiä, mutta oli hauska nähdä valtavasta Sydneystä muutakin kuin aivan ydinkeskusta. Illalla meillä oli vakaa aikomus mennä klubille, jossa Alician avomies Ty työskenteli. Olimme paikalla ajoissa ja menimme oluelle viereiseen baariin. Tyn töihin tulo venähti sen verran, että väsymys vei voiton, emmekä kerta kaikkiaan enää jaksaneet klubille lähteä.

Seuraava aamu oli edellisiä päiviä harmaampi ilma ja vettä tuli kunnolla. Hyvä, sillä meillä oli liput maailman suurimpaan IMAXiin katsomaan Hobitti-elokuvan toinen osa. Valkokangas oli kyllä uskomattoman suuri ja elokuvakin ykkösosaa viihdyttävämpi. Koska sade oli tauonnut, kävelimme takaisin hostellille uusia katuja ihaillen. Pyörähdettiin pikaisesti Bondi beachillakin. Illalla päätimmekin olla vuokraamatta vielä autoa, sillä pääsimme matkakorteillamme seuraavaan kohteeseemme Blue Mountainsille ilmaiseksi.

Bondi beachilla oli tällä kertaa reilusti tilaa

Blue Mountainsille oli kahden tunnin junamatka Sydneystä. Ihailimme ohi vilahtelevia lähiöitä, sekä vuoristoisemmaksi muuttuvaa maisemaa. Perille Katoombaan päästyämme heitimme rinkat hostellille ja lähdimme kävelylle. Päädyimme kahden ruokalajin lounaalle paikalliseen kahvilaan. Ruoka oli tajuttoman hyvää. Tämän jälkeen kävimme katsastamassa kuuluisan Three Sistersin kalliomuodostelman. Olimme vallan ihmeissämme ympärillä lentävistä kakaduista, sekä (etenkin Aino) söpöistä taloista. Kaupan kautta ruokaa laittamaan ja pehkuihin. Seuraavana päivänä teimme vaelluksen läheisellä alueella. Ensin alas laaksoon -osiota, jossa oli paljon turisteja. Oli onneksi myös hiljaisempia polun pätkiä ja metsä ympärillä oli valtavaa. Ihastelimme erilaisia lintuja ja mietimme missä kaikki käärmeet luikertelee. Iilimatoja alkoi tarttumaan jossain vaiheessa etenkin Rainon kenkiin. Loppumatkasta taas kuntoa koeteltiin, kun laaksosta piti nousta ylös kylän tasalle. Palkitsimme itsemme kylään päästyämme kylmillä ginger aleilla ja niitä juodessamme Raino huomasi yhden iilimadon saaneen ruokailtua nilkasta itsensä puolilleen. No tulipa todistettua, että veri kiertää myös jaloissa, vaikka pää alaspäin täällä ollaankin.

Three Sisters

Seuraavana päivänä menimme seuraavasta kylästä lähtevälle vaelluspolulle. Paikallisbussimatka kestikin miltei tunnin, kun kurvailimme varmaan jokaisen kadun. Ei harmittanut, oli vain hauskaa katsella erilaisia taloja. Perille päästyämme aurinkoinen päivä oli muuttunut sateiseksi. Pienestä tihkusta huolimatta lähdimme lyhyelle vaellukselle, joka kulki tällä kertaa kallion päällä. Maisemat olivat upeita ja oli hieno katsella laaksossa liikkuvia pilviä. Kuulimme myös mahtavaa lyyralinnun laulantaa. Myöhemmin netissä surffailun tuloksena totesimme kyseessä olevan uskomaton matkijalintu. Pääsimme juuri ja juuri eräälle näköalapaikalle, kun alkoi satamaan kaatamalla ja sumu peitti maisemat. Söimme siellä olevassa suojassa lounasta ja odottelimme sateen taukoamista. Näkyvyys oli vain muutaman metrin. Onneksi paikalle osui avulias brittipariskunta joka heitti meidät läheiseen kylään, josta nappasimme paikallisjunan takaisin Katoombaan. Seuraavana päivänä olikin aika junailla takaisin Sydneyyn ja napata lento Melbourneen.

Maisemat katosivat

Sekä Sydneystä että Blue mountainsista jäi hyvä fiilis. Molemmissa paikoissa olisi voinut viettää paljon kauemmin, mutta olimme kuulleet paljon hyvää myös Melbournesta sekä Great Ocean Roadista joten emme olleet murheellisia .

-Aino (ja Raino)