Ajatuksia Kiinasta

Kiina, ihmeellinen ja ihanan kamala maa

Kumpikaan meistä ei ole käynyt Aasiassa ennen tätä matkaa. Molempien matkailukokemukset rajoittuvat pitkälti eurooppaan. Aino on käynyt Israelissa ja Raino Egyptissä Euroopan ulkopuolella. Kiina on siis hämmästyttänyt, ihastuttanut, ihmetyttänyt, vihastuttanut, mietityttänyt ja kaiken kaikkiaan siis ollut täysin uudenlainen kokemus. Niin hyvässä kuin pahassa.

Varmasti kaikki kiinaan tulevat, jotka englantia osaavat ovat nauraneet erilaisille käännöskukkasille kylteissä. Niin mekin. Joskus on melko pitkään pitänyt miettiä mitä kyltillä oikeastaan halutaan sanoa, toisinaan kyseessä on vaan hullunkurinen käännös tai kirjoitusvirhe. Tässä teille muutama.



Kiinalaisesta liikenteestä tuli luettua jo ennen tänne tulemista. Pekingin kaoottiseksi kutsuttu liikenne ei mielestämme ollut niin kamalaa kuin Xianin kaaos. Autot siis tööttäilevät paljon. Katua ylittäessä pitää muistaa, että kääntyvät autot saavat tulla päälle. Lisäksi pyörät, sähkömopot, skootterit ja riksat tuntuvat menevän miten huvittaa. Tosin kaksipyöräisille on usein myös oma kaista. Oma aikansa meni, että uskallettiin katuja rohkeasti ylittää. Usein otettiin paikallisilta rohkeutta ja mentiin silloin kun nekin. Tavaran määrä mitä skootterin tai pyörän päälle voi lastata on uskomaton. Samoin vauhti millä kaksipyöräisillä huristellaan; ilman kypärää tietenkin. Yhtään kolaria ei nähty. Eikä myöskään juuri hälytysajoneuvoja paitsi Hong Kongissa.



Käytöstavat. Kiinalaiset ovat samaan aikaan ihanan rujoja ja aivan yllättäen uskomattoman kohteliaita. Kiinassa tönitään ja etuillaan aika röyhkeästi. Palvelu on yleensä hillityä ja epäkohteliasta. Toisaalta erinäiset ihmiset ovat viittoneet meitä eksyneitä turisteja oikeaan suuntaan, pysäyttäneet bussia ja tervehtineet hymyillen yllättäen. Tulipa eräs nainen lentokentällä ystävällisesti kertomaan, että housuni on revennet ja pers vilkkuu. Räkiminen, joka kuuluu kiinalaiseen kulttuuriin on ällöttävää. Hyi. Pandoille ei sovi vihellellä ja huudella. Se on huonoa käytöstä. Panda on kansallisaarre. Koittakaas kiinalaiset ymmärtää se.

Kiinalaiset naiset on kauniita ja huoliteltuja. Osa. Ainoa mikä on melko varmaa on puhtaat hiukset. Aina. Omituista mun mielestä. Pukeutuminen on nuorten naisten keskuudessa hyvin samanlaista kuin länsimaissa. En tiedä onko pitsi, pyöreät kaulukset ja tyttömäisyys niin kovassa huudossa Euroopassa kuin täällä, mutta muutoin aika samanlaista. Itsellekin tuli Pekingissä himo tyttömäiseen mekkoon ja rusetteihin. Kun kaikilla muillakin oli. Onneksi en lähtenyt ostoksille. Osa osaa kävellä korkokengillä, monet ei ollenkaan. Monenkokoisia ja pituisia ovat kiinalaiset. Useimmat kuitenkin laihoja tai hoikkia ja meitä lyhyempiä. Shanghaissa ja Hong Kongissa oli enemmän vaihtelua niin koossa kuin pukeutumisessa ja etnisessä taustassa.

Kiinalaiset poseeraa näin

Lasten housut, vaipattomuus ja kuivaksi opettelu ihmetytti lähinnä Ainoa. Miltei heti tuli kiinnitettyä huomiota pienten lasten housihin. Housut ovat muutoin normaaleja, mutta haaroista auki. Monilla ei ole vaippoja ollenkaan. Joka on tietysti kiva ympäristön kannalta. Ihmettelen kuitenkin, että miten ne pienet lapset ei pissaa vanhempiensa päälle. Usein kyllä näkee kun vanhemmat pissattaa ihan vauvojankin. Jossain metrossa, äiti tai mummi piti pikkupojan pilistä kiinni matkan ajan. Omituista kuitenkin. Pienet lapset juoksentelee värkit näkyvillä pitkin katuja ja lapsuusajan kuvissa kaikki näkyy. Mietin myös, että miten talvella esim. Pekingissä. Peputhan siinä jäätyy. Ilmeisen nopeasti kuitenkin oppivat kuviksi. Kesäpalatsilla näin kun n. kolmevuotias poika otti pilin resorin päälle ja alkoi komeassa kaaressa pissaamaan, keskellä turistikohteen polkua. Onneksi ohitin toiselta puolelta.

Kas näin.

Kieli. Kiina (mandariini) kuulostaa välillä Ranskalta välillä venäjältä ja sitten taas ihan Kiinalta. Muutaman sanan ja kännykässä olevan sanakirjan avulla ollaan pärjäilty hyvin. Hostelleilla henkilökunta on pääosin osannut englantia todella hyvin. Raino on oppinut enemmän sanoja ja merkkejä. Vaikea tajuta miten täällä kirjoitetaan tekstiviestejä tai osataan lukea merkki oikein. Merkkejä on useita tuhansia. Lisäksi murteita on ilmeisen paljon ja ihan länsimaalaiseenkin korvaan puhuttu Kiina kuulostaa ajoittain todella erilaiselta. Miten nämä ymmärtää toisiaan? Hauskaa ovat myös ihmiset kaduilla, ravintoloissa, jonoissa, jotka alkavat yhtäkkiä puhumaan sinulle jotain ja jatkavat parhaasta en ymmärrä -ilmeestä huolimatta juttuaan. Hong Kongissa puhuttu Kantonin Kiina vasta kummalliselta kuulostikin.

Ruoka on ollut (pääosin) hyvää ja sitä on riittävästi (liikaa). Aino joutui opettelemaan puikoilla syömisen miltei alusta. Joskus sujuu oikein hienosti toisinaan aika huonosti. Nälkäisenä on vaikeampaa. Yleensä kuitenkin onnistuu saamaan mahan liiankin täyteen. Pekingissä kaikissa paikoissa oli jonkinlainen englanninkielinen ruokalista ja tilaaminen oli suhteellisen helppoa. Muutaman kerran ollaan yritetty suomentaa ruokalistoja ja toisinaan tilattu vaan ruoka-aineen nimellä. Ollaan surutta syöty KFC:ssä, Pizza Hutissa ja hostelleilla. Mäkkäri on toistaiseksi jäänyt välistä. Kiinalaiset syö äänekkäästi ja sylkee esim. luita ja kuoria pois suusta ihan surutta. Tämä on turistille ollut kiva. Eipä oo ollut ruokatavoilla niin väliä. Saanut sutata rauhassa. Vielä kun osaisi kk jälkeen opetella tapoja hiukan takaisin.

Turvallista on ollut. Ei ole kertaakaan pelottanut (paitsi kadun ylitys). Tosin ei kertaakaan olla oltu edes ulkona myöhään. Myöskään taskuvarkaita ei ole näkynyt. Ei kai niitä yleensä näykkään :/ Meitä ei myöskään höynäytetty pahemmin (ainakaan tietääksemme). Ei olla ostettu juuri mitään, joten tinkaamistaitoja ei olla paljoa tarvittu. Se on ihan hyvä koska molemmat on aika huonoja tinkaamaan. Jotenkin näin meni mun eka laukkuostos:

Ötököitä ei oo ollut pahoja. Rottiakin nähty vain yksi (tai Raino nähnyt). Kaameimmat käärmeet ja sammakot on olleet pusseissa. Kaikki majapaikat on olleet siistejä. Sairaspäiviä on ollut 0-2 riippuen hieman miten laskee. Ihanaa kun joku pesee pyykit puolesta muutamalla eurolla. Ainoa mihin hiukan kyllästyy on ravintoloiden etsintä. Melkein pitänyt kuitenkin kaksi kertaa päivässä etsiä mielekästä syötävää. Molemmat kun tykkää ruoanlaitosta niin sitä hiukan kaipaa. Tietenkin eniten on ikävä kaikkia ihania ihmisiä siellä kaukana.

Tuhatjalkainen kiinan muurilla

 -A&R

Ps. Voitteko ihmiset kommentoida näitä kirjoituksia. Olis kiva.

Huoh. Saatiinpa blogi tähän hetkeen. Viimeiset 3 vrk on kulunut Bangkokissa. Mitään ei olla nähty eikä tehty. Illalla kohti Nong Khaita ja siitä Vientianea ja Laosia. Jännittää.