Shanghai

Lento Guilinista Shanghaihin oli n.1h myöhässä. Eipä haitannut. Paitsi Raino oli kentällä hieman levoton, kun kuulutuksista oli vaikea saada selvää. Hienosti päästiin kuitenkin koneeseen, jossa oltiin ainoat länsimaalaiset. Nukutiin molemmat koko lento. Raino herätti ihastelemaan Shanghain valoja ennen laskeutumista. Paljon oli. Iso on kaupunki. Kentältä meitä tuli hakemaan hostellin lentokenttäkuljetus, joka tuntui mukavalta klo 03 yöllä. Neljän jälkeen päästiin huoneeseen, eikä kumpikaan saanun unta ennen kuin kuuden aikaan aamulla. Ensimmäinen päivä Shanghaissa meni siis nukkuessa ja kirjoitellessa.

Ainolle tullut mätävarvas aiheutti huolta. Pieni kaksi viikkoa sitten tullut naarmu oli äitynyt märkää erittäväksi turvonneeksi etuvarpaaksi. Yhteyttä otettiin vakuutusyhtiöön sekä paikalliseen klinikkaan. Nähtäväksi jäi pitääkö mennä lääkäriin, vai toisiko sitruunaliottelu parannuksen. Yllättäen sairaanhoitaja ei halunnut lääkäriin mennä ja maalikko sitä vaati. Lääkäriin olisi päässyt heti ja joustavasti. Varvas alkoi kuitenkin omin keinoin parantua, eikä lääkäriin lähdetty. Paraneminen jatkui kuitenkin ja oli hidasta. Olisi ehkä kuitenkin ollut parempi näyttää sitä jollekkin :/

Muuten koko aika Shanghai kului aika samalla teemalla. Unta, ruokaa ja ihmettelyä. Voi olla, että kumpaakin vaivasi ensimmäinen kunnon matkaväsymys. Saatiin kunnon kränäkin aikaan. Kumpaakaan ei jaksanut turistinähtävyydet kiinnostaa ja kävely oli yllämäinitusta syystä vähäisempää.

Käytiin kuitenkin ensimmäisenä iltana ihmettelemässä Jinmao-tornin laelta Shanghain auringonlaskua ja valojen syttymistä kaupunkiin. Kieltämättä näytti upealta. Muutenkin ensimmäistä kertaa nähdyt pilvenpiirtäjät saivat molemmilta niskat jumiin.

Maailman suurin pullonavaaja

Keskeltä näki alas hotelliin

Turistipönö - Bono de Touriste

Kauppa ei käy

Myös kuuluisa Bund käveltiin viileän tuulisena päivänä. Maisemat olivat hienot ja satapäiset kiinalaisturistit hauskoja. Shanghain aikaan sattui myös ensimmäinen päivä lokakuuta, joka on kiinalaisten kansallispäivä. Tuolloin käytiin kävelemässä ihmisvilinässä kuuluisalla ostoskadulla. Pieniä Kiinan lippuja oli vähemmän kuin päähän laitettavia pirunsarvia ja rusetteja vilkkuvaloin varustettuina. Paljon istuskeltiin ostoskekuksissa tuijottamassa ihmisvilinää ja juomassa kahvia. Ostoksia ei saatu juuri tehtyä yhtä t-paitaa ja pikkuhousuja lukuunottamatta. Taksilla ajeltiin ensimmäisen kerran muuten kuin lentokentältä pois. Se oli halpaa.

Shanghaissa on myös reissun ehdottomasti hauskin turistikohde-kokemus. Tourist sightseeing tunnel, joka menee joen alta tv-tornilta bundille. Tunnelia mainostetaan upeana ja ainutlaatuisena valon ja musiikin yhdistelmänä. Sitä se olikin. Läpi kulkee lasiseinäinen n. 15hlö vetävä vaunu. Tunnelissa musiikki oli hyvin kummallista elektronista mölyä ja valoshow oli stroboja ja valokaapelia. Ainoa lähinnä nauratti, että hauskaa ainakin oli. Onneksi tunnelikokemus ei ollut kauhean pitkä, että ei tarvinnut ääneen ruveta höhöttämään. Takaisin tultiin muutaman km:n päästä lautalla, joka oli kivempi ja 25 kertaa halvempi.

Shanghaissa syötiin reissun paras illallinen tunnelmallisessa ravintolassa ja muutama mahtava jälkiruoka.

-A(&R)

Yangshuo

Lauantaina 21.9. Guilinin lentokentällä taksikuski odotti lapun kanssa, jossa oli Rainon nimi kirjoitettuna. Raino oli varannut kuljetuksen hostellille (Rainon mielestä palvelu oli niin hienoa ja helppoa, että saa nähdä paljonko rahaa moiseen vielä humahtaa). Oli kuitenkin ihan kiva kun ei jouduttu hinnasta neuvottelemaan tai osoitetta selittämään. Päästiin siis hostellille helposti. Siellä kohdattiin myös ensimmäinen suomalainen matkaaja, jonka kanssa hetki turistiin. Ei oltu Guilinissa kuin se yksi yö. Hostellin aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat. Sitten kohti bussiasemaa ja Yangshuota.

Liput saatiin pikavuoroon. Bussiasemalla ei ollutkaan ihan helppo löytää oikeata bussilaituria ja lipussakin tärkeimmät tiedot oli kiinaksi kirjoitettuna. Viimein varmistui oikea laituri, kun vertailtiin erään kiinalaisen pariskunnan kanssa lippuja. Heillä oli liput aiempaan bussin, jonka lähtö oli reilusti myöhässä. Mutta ei tarvinnutkaan enää pitkään odottaa, kunnes he pääsivät matkaan. Muutaman minuutin päästä siitä meidän bussi saapui ja oli aika mennä kyytiin. Lippuun oli merkitty paikat, jotka meillä olivat heti kuskin takana.

Kuski tuntui ottavan aika tosissaan sen, että ajaa pikavuoroa. Noin seitsemän sekuntia sen jälkeen kun lähdettiin liikkeelle, alkoi armoton tööttäily ennen kuin oltiin edes päästy bussiasemalta tielle. Jos muut tielläliikkujat eivät nähneet isoa bussia, sen ainakin kuuli. Kun edellä ajava kulkuneuvo jätti vähänkin tilaa oikealle tai vasemmalle, meidän kuski oli heti täyttämässä sitä. Hurjastelua rauhoitti hieman se, että välillä toinen käsi piti puhelinta korvalla ja keskustelut raikuivat matkustajien iloksi. Silloin ei pystynyt samalla ohjaamaan, tööttäilemään ja vaihtamaan vaihteita.

Pomppuiselle maantielle päästyämme vauhti vain kasvoi. Alkoi huima ohittelunäytös, joka kesti lähes koko matkan ajan. Ei voi valittaa, että bussimatkailu on tylsää. Kun edellä ajava oli tarpeeksi lähellä, mentiin ohi joko perinteisesti vasemmalta, tai pientareen kautta oikealta, jos siellä oli tarpeeksi tilaa. Ei ollut väliä oltiinko mutkassa tai ajamassa mäkeä ylös. Vastaantulijoita otettiin huomioon vasta siinä vaiheessa, kun ohitus oli jo alkanut. Silloin kuski tööttäsi ja ilmoitti näin kohti ajavalle autolle, että heidän kaista on nyt valitettavasti varattu vastakkaiseen suuntaan ajavalle isommalle autolle. Toiseen suuntaan ajelevat vastasivat monesti tööttäilemällä tai valoja vilkuttelemalla ennen kuin antoivat kohteliaasti tilaa tai ohitus ehti päättyä ennen kohtaamista. Yksi jännittävimmistä ohituksista oli semmoinen, että meidän edellä oli henkilöauto ja henkilöauton edessä kuorma-auto. Juuri kun olimme pääsemässä henkilöauton rinnalle, tämä lähti ohittamaan kuorma-autoa. Siinä sitten ajeltiin kolme rinnakkain kaksikaistaisella tiellä ja vastaan oli samaan aikaan tulossa äänitorvea soitteleva ja valoja vilkutteleva rekka. Tässä kohtaa Ainon mielestä oli kivempaa alkaa katselemaan omia silmäluomia. Hienosti päästiin melkein kokonaan omalle kaistalle ennen vastaan tulevaa liikennettä ja oltiin menty myös kahdesta autosta ohi. Matkan aikana vain yksi auto pääsi livahtamaan meidän ohi viekkaasti pientareen puolelta, koska kuskimme oli keskittynyt taas puhumaan puhelimessa.

Perille päästiin Yangshuohon ja käveltiin majapaikkaan, joka oli Fun Sam's Bed and Breakfast. Vastassa odotti hyvää englantia puhuva Sam, joka toivotteli tervetulleeksi ja johdatti meidät huoneeseen. Sängyssä oli Angry Birds -lakanat vaikkei Sam tiennytkään, että se on suomalainen brändi. Saimme myös tietää, että olimme ensimmäiset suomalaiset heidän asiakkainaan. Mukavan kotoisa paikka. Illalla poikettiin syömään läheiseen kalaravintolaan. Kala oli ainakin tuoretta, kun tarjoilija haki sen ämpäristä polskimasta ja vei keittiöön kokille.

Fun Sam's B&B

Maanantaina alkoi sateet. Taifuuni Usagin jäänteet lähestyi Yangshuota ja sen mukana tuli pilviä ja sadetta. Aamupalaksi Samin äiti oli tehnyt hyviä nuudeleita. Vatsat tyytyväisinä napattiin sateenvarjot mukaan ja suunnattiin kaupungin läpi joelle. Matkan varrella poikettiin paikallisella torilla. Kasvisten lisäksi siellä myytiin, kotiloita, kalaa, rapuja, sammakoita ja käärmeitä. Lihapuolella ei tällä kertaa huomattu käydä. Joen rannalla oli mukavan rauhallista, mitä nyt muovisiin "bambu"veneisiin yrittivät saada meitä jokiristeilylle. Samalla reissulla Aino pääsi ekan kerran tinkimään laukkukaupassa. Kaupat tuli. Illemmalla alkoi sataa koko ajan enemmän ja enemmän. Seuraava päiväkin meni sateisissa merkeissä ja blogia päivitellessä.



Keskiviikkona sää salli ulkoilun paremmin. Sam vuokraa myös polkupyöriä. Muutaman silmämääräisen arvion ja koeajon jälkeen molemmat saivat alle pyörät, joissa pysyi ilma renkaissa ja toimivat vaihteet sekä jarrut antoivat ajonautinnon lisäksi turvaa. Maaseudulla oli kiva polkea. Tiet oli hyvässä kunnossa, eikä edes eksytty kertaakaan. Piti silti katsoa välillä karttaa ja varmistaa sijainti. Pikkaisen yli 30km lenkki tuli ajeltua vuoristomaisemissa.


Torstaina jatkettiin liikuntateemaa. Auto tuli sovitusti hakemaan aamulla ja huristeltiin hiukan kaupungin ulkopuolelle joen rannalle. Hypättiin autosta pois ja jatkettiin matkaa kävellen. Samalla kuski huuteli puille ja pensaille. Sitten paikalle ilmestyikin toinen pelkkää kiinaa puhuva mies, joka antoi pelastusliivit ja melat. Kajakit työnnettiin veteen ja virta meinasi viedä meidät heti kun päästiin kajakkeihin istumaan. Mies katosi mitään sanomatta takaisin luontoon ja ihmeteltiin hetki, että eikö meillä olekaan turvavenettä matkassa, niin kuin oli ollut puhetta. Tovin kuluttua kuuluikin läheltä moottorin käynnistelyä. Bambuvene pöristeli näkyviin ja jo tutuksi tullut mies heilutteli meille, että nyt mennään.


Oltiin melkein ainoat koko joella. Maisemat ja hiljaisuus oli upeata. Edes linnut eivät jaksaneet hirveästi huudella rannoilta. Vesi tuntui tosi lämpimältä. Välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta ei ne oikeastaan haitanneet. Veden keskellä tihkusade kuulosti hauskalta, kun muuten oli aivan hiljaista. Kauempana virran mukana bambuveneessä lipuva opas istuskeli jakkaralla ämpäri päässään ja yritti pitää itsensä kuivana. Yhdessä kohtaa vedessä oli pyörteitä. Ne käänteli kajakkia, mutta ei jääty paikalleen pyörimään. Noin 15km:n melomisen jälkeen oltiin melkein retken lopussa ja sitten tulikin kunnolla vettä taivaalta. Ei ihan säästytty kastumiselta. Rantautumisen jälkeen käveltiin pikkukaupungin kujien läpi bussille, jolla päästiin takaisin Yangshuohon. Illalla syötiin Samin äidin tekemä illallinen. Tosi hyvää ruokaa. Samin mummo piti huolen siitä, että syötiin varmasti enemmän kuin vatsaan mahtuu.

Perjantaina oli lähtö kohti Shanghaita. Sitä ennen ehti vielä urheilla vähän lisää. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen jaksettiin vielä lähteä kaupungin keskellä olevalle kukkulalle, jonka päällä on tv-torni. Ylös menevä polku oli pitkä ja kivinen. Melkein tunti meni kiipeämiseen. Tv-tornilla oli lukittu portti, josta pääsi läpi kun maksoi pienen "pääsymaksun" tv-tornin hoitajalle, joka sivutoimenaan myi juotavaa kaikille janoisille maisemien ihailijoille, jotka olivat ylös asti jaksaneet kiivetä. Ylhäältä näkyikin melkein koko Yangshuo. Virvokkeiden ja maisemakuvien jälkeen lähdettiin alas päin. Kameran linssinsuojus päätti puolessa välissä hypätä rinteeseen, eikä itsesuojeluvaisto antanut lupaa mennä pusikkoon katsomaan löytyykö sieltä suojus vai kärmeksiä.

Kiipeilyn jälkeen haettiin rinkat ja mentiin syömään ennen lentokentälle lähtöä. Oli ensimmäinen ravintola, jonka listalla oli myös koiraa. Syötiin kanaa. Luultavasti.

-R(&A)

Chengdu

Chengduun päästyämme otimme metron, joka on ehdottomasti paras julkinen liikennemuoto Kiinassa (tai melkein missä vaan). Metroasemalta oli lyhyt n. 10min kävely hostellille. Lepäiltiin hetki ja käytiin viereisessä todella pikkuisessa paikassa syömässä. Tilattiin sanoilla tofu ja kasvis. Ruoka oli kohtuullista ja halpaa. Muuten sitten kyseltiin hostellin henkilökunnalta miten päästään pandoja katsomaan. Täydellisellä englannilla neuvoivat ja olivat valmiina ehdottelemaan illaksi aktiviteettejä. Oltiin sen verran pyörryksissä junamatkasta, että ei oikein osattu mitään muuta kuin kävellä läheisen joen vartta ja käydä kaupassa. Joen varrella lenteli paljon pieniä lepakoita. Illalla juotiin vielä euron oluet hostellin sisäpihalla ja painuttiin pehkuihin.

PANDAT. Herättiin klo 06, jotta ehdittiin klo 07 ottamaan paikallisbussi katsomaan pandoja. Aamu oli sateinen, joten saatiin heittää sadetakit niskaan. Bussissa jännitti, että varmasti osataan jäädä oikein pois. Rainosta on tullut haka tunnistamaan kiinalaisia merkkejä ja se tietää melkein aina missä ollaan kartalla, joten ihan oikein osattiin jäädä pois. Pysäkiltä oli n. 1 km kävely keskukselle ja sattumalta satoi kaatamalla. Oltiin siis aivan märkiä kun päästiin perille. Liput kouraan, hiukan eväsmuffinsia energiaa antamaan ja etsimään pandaa. Ensimmäinen panda, joka nähtiin, nukkui pitkin pituttaan. Ei jääty kauaksi aikaa sitä töllistelemään, sillä tiedettiin, että pandat oli saaneet aamupalaa. Löydettiinkin viisi bambua mutustelevaa pandaa melko pian. Ei haitannut likomärät vaatteet tai kaatosade, kun katseli tuota ihmeellistä eläintä. Näppärästi ne kuori bambun ja söi hyvät osat. Siinä kertyi aikamoinen kasa roskaa, joka muuten jotenkin kierrätetään. Parhaita oli pandat jotka rötköttivät selällään, kurottivat uuden bambunrungon ja roskakasa kerääntyi mahan päälle. Niitä aikamme tuijotettua ostettiin Ainolle pandalippis läheisestä puodista. Eipä kastuneet silmälasit sateella ja näkökyky säilyi. Jatkettiin ison keskuksen kiertämistä. Pandojen aitaukset olivat isoja ja vehreitä, joten välillä pandoja oli vaikea bongata. Suurin osa rötkötti puissa nukkumassa. Turisteja ei onneksi ollut aivan hirveästi.

Aika pian löydettiin talo, jossa hoidettiin pandavauvoja. Siellä ne makoilivat keskoskaapeissa ja nukkuivat. Aivan mielettömän suloisia. Aino päätti alkaa pandojenhoitajaksi samantien. (Ne ei varmasti valita yhtä paljon kun ihmiset ja on paljon ihanampia katsella) Keskus oli melko sokkeloinen ja siellä kulki isompia ja pienempiä polkuja. Koko keskus oli vehreää ja kaunista puistoa ja oli kaiken kaikkiaan kaunis paikka. Keskuksella oli toinenkin pandavauva-talo, jossa oli hiukan isompiakin pandavauvoja. Sellaisia konttausikäisiä. Suurimmaksi osaksi pandat vain nukkuivat.


Keskuksella oli myös kultapandoja ja muutama niiden vauva. Vaikka niitä on nähnyt Korkeasaaressakin, oli niitäkin kiva katsella. Kultapandat tuntuivat tulevan poseeramaan ihmisille kun niitä katseli. Käytiin keskuksen ravintolassa lounalla. Syötiin bambussa kasvavaa sientä, joka näytti naavalle. Kun mahassa oli täytettä eikä satanutkaan enää, kierreltiin vielä muutama tunti ennen kuin lähdettin paluumatkalle. Nähtiin hiukan aktiivisempiakin pandoja ja kuultiin kun ne äänteli toisilleen. Kaiken kaikkiaan loistava päivä. Ihana eläin.

Hieman ärsytti kiinalaiset, jotka olkaa hiljaa -kylteistä huolimatta huuteli ja vihelteli pandoille. Kieltämättä teki itsekin muutaman kerran mieli, että ne kääntyisi itseen päin. Hyvin sai kuitenkin itsensä hillittyä kun koko ajan muisti miten harvinainen eläin on kyseessä.

Illalla syötiin hostellilla ja katsottiin Iron Man 3. Hyvä päivä.

Valitettavasti samana iltana molemmilla alkoivat vatsaongelmat. Rainolla aiemmin ja Aino juoksi vessassa koko yön. Sillä seurauksella, että koko seuraava päivä meni Ainon osalta hostellihuoneessa ja Raino kykeni jo kauppa- ja ravintolareissuihin. Chengdu jää siis muutoin kun pandojen osalta tuntemattomaksi kaupungiksi. Sääli, mutta onneksi tästä sairastamisesta päästiin hyvin vähällä. Tosin vatsavaivojen syynä saattoi myös olla hyvin tuju chili eikä ollenkaan huono ruoka.

Lähtöpäivänä pakattiin ja lähdettiin katsomaan löytyisikö Rainolle kengät. Shoppailukatu olikin melkoinen elämys. Kauppojen myyjät huutelivat kovaäänisiin ja hakkasivat erilaisia kilkattimia ja mm. henkareita näyteikkunoihin ja ties mihin, ilmeisesti mahdollisimman kovaa ääntä saadakseen. Varsinkin monet saman kategorian vastapäiset kaupat tuntuivat olevat huutokilpailussa keskenään. Rainolle löytyi uudet popot ja Aino sai bubble tea:n. Shoppailun ohella syötiin kiinalaisen pikaruokaketjun hampparit. Ei lähtenyt Raino ostamaan merkkikelloja halvalla useasta tarjouksesta huolimatta. Hostellilta rinkat selkään ja airport express -bussilla kohti lentokenttää.


Lensimme ensimmäisen Kiinan sisäisen lennon Chengdusta Guiliniin. Chengdun kenttä oli siisti ja iso. Selkeää opastusta miten kirjata sisään ja mihin jättää rinkat ei ollut. Kirjattiin itsemme sisään sähköisesti ja osattiin jättää rinkatkin oikealle tiskille. Tosin virkailija käski miltei heti Rainon mennä jonnekkin takahuoneeseen, jossa oli rinkan kanssa ongelma. Raino sinne reippaana asteli. Läpivalaisukuvassa näkyi laukku, jonka sisällä oli kaikenmoista rompetta. Ei ollut siis Rainon rinkka eikä sen kanssa ongelmia ollutkaan. Lento oli ajallaan ja vain vajaa 2h pitkä. Saatiin lennolla vettä ja iltapalaakin :)

-A(&R)